Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Blogi – Blogg

Yritysten lahjoitukset ohjaavat tiedettä

Maamme johtava yliopisto, Helsingin yliopisto, keräsi vuonna 2010 10,9 miljoonaa euroa yksityisiltä lahjoittajilta. Aaltoyliopisto keräsi 175 miljoonaa. Valtio antaa yliopistoille 2,5-kertaisen rahasumman lahjoitusten lisäksi (HS Kotimaa 23. 1.).

Jos lahjoittajien tavoitteena olisi ollut parhaan tieteen tukeminen, Helsingin yliopiston ja Aaltoyliopiston keräystuloksen suhde olisi ollut vallan toinen. Lahjoittajat edustavat laajasti elinkeinoelämämme parhaimmistoa. Olettakaamme, että ne ovat toimineet rationaalisesti haluamansa tieteellisen kehityksen puolesta. Mistä luvut tällöin kertovat?

Siitä, että elinkeinoelämää kiinnostaa bisnes. Aalto-yliopistolla on Helsingin yliopistoon verrattuna huonommasta tieteellisestä laadustaan huolimatta kaksi etua. Sen tutkimusalat liittyvät Helsingin yliopistoa lähemmin yritysten tuote- ja osaamiskehittelyn tarpeisiin. Toiseksi, elinkeinoelämällä on enemmän vaikutusvaltaa Aallossa kuin Helsingissä.

Toinen näkökohta on tärkeämpi. Lahjoitukset yliopistoille ovat strategisia investointeja. Suuntaamalla rahaansa Aalto-yliopistoon elinkeinoelämä kohentaa sen mahdollisuuksia kehittyä laadullisesti merkittäväksi kilpailijaksi Suomen ykkösyliopiston kanssa. Onnistuminen tässä merkitsisi jatkossa suomalaisen julkisen sektorin tieteelle antaman rahoituksen suuntaamista pysyvästi entistä enemmän elinkeinoelämän hallintaan ja sen haluamille aloille.

Elinkeinoelämän halu rahoittaa tutkimusta on tervetullut. Tiedepolitiikassa on kuitenkin toivottavaa, että yliopistojen autonomiasta pidetään kiinni. Välineellisiä tavoitteita palvelevan tutkimuksen paikka on muualla kuin yliopistoissa.

On nurinkurista, että valtio palkitsee 2,5-kertaisen lahjoituksen periaatteen mukaisesti suurimmilla summilla niitä yliopistoja, jotka miellyttävät eniten yksityisiä lahjoittajia. Jos maamme sivistysperinteestä ja laadukkaan perustutkimuksen edellytyksistä halutaan pitää kiinni, suhteen pitäisi jatkossa olla päinvastainen: valtion tulisi suunnata tukensa erityisesti niille yliopistoille, jotka eivät kiinnosta yksityisiä lahjoittajia.

Suunnanmuutoksella on kiire, sillä esimerkiksi Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa elämme jo nyt uudenyliopistolain aiheuttamaa ahdingon aikaa.

Thomas Wallgren
filosofian dosentti ja yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 26.1.2011