Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Blogi – Blogg

Yhdessä tekeminen on ajattelemisen korkein muoto

Olen ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Vaalien alla ehdokkaat näkyvät julkisuudessa reagoimassa asioihin, ottamamassa kantaa, tekemässä aloitteita ja väittelemässä keskenään. Kaikki tämä on tarpeellista, mutta myös aika kyllästyttävää ja joskus haitallista.

Päivänpoliittinen julkisuus jättää helposti taustalle politiikan perustan, ajatuksemme siitä miksi ylipäätään antaisimme elämässämme aikaa yhteiskunnalliselle osallistumiselle. Samalla solidaarisuutemme saattaa kärsiä. Pohjana kaikelle solidaarisuudelle on tunne siitä, että ymmärrämme toisiamme ja haluamme työskennellä yhdessä.

Ellemme muista tätä puolueiden ja ehdokkaiden välinen kisailu, jota ei ennen vaaleja voi välttää, saattaa heikentää solidaarisuutta jota kuitenkin niin paljon tarvitaan. 

                                                                 ****

Kuulun niihin ihmisiin joille maailmanparannusinto on vääjäämätön kohtalo. Kutsumukseni politiikkaan on vienyt minua ennen kaikkea vapaaseen kansalaistoimintaan. Kaikki oleellinen yhteiskunnallinen uudistuminen tapahtuu kansalaistoiminnan kautta.

Kansalaisliikkeiden luomat uutuudet voivat kuitenkin muuttaa historian kulkua vain jos ne pääsevät vaikuttamaan myös julkiseen valtaan. Vaalit ja puolueet ovat kansalaistoiminnan ja valtiovallan korvaamaton linkki. Jos linkki ei toimi, muut sokeammat ja kovemmat voimat alkavat määrätä historian suunnan.

Siitä on jo yli viisi vuotta kun siirryin puolueiden suhteen sanoista tekoihin ja liityin itselleni vähiten vieraaseen puolueeseen, nimittäin SDP:hen. Kokemus on ollut hyvinkin opettava ja antoisa (kokeile itse!) mutta eihän puoluetoiminta aina ruusuilla tanssimista ole.

Parhaatkin puolueet meillä ja muualla ovat kaikki jossain määrin avuttomia uuden vuosisadan valtavien haasteiden edessä. SDP:llä kuten muillakin puolueilla on heikkoutensa. Mutta vain se, joka näkee politiikan mukavan välimatkan päästä, voi uskoa, ettei puolueiden välillä ole eroja. Kuinka moni huomasi, että demarit Helsingissä pelastivat julkisille palveluille 40 miljoonaa syksyn budjettineuvotteluissa? Olin mukana neuvotteluryhmässämme. Tulosta voi kritisoidakin, mutta kyllä tuo 40 miljoonaa euroa työtä vaati.

Ihmiset luulevat joskus, että liityin SDP:hen pelastaakseni puolueen, tai ainakin vaikuttaakseni siihen. He eivät ole aivan väärässä. Olen tietenkin mukana uudistamassa SDP:n strategiaa isoissa hyvinvointi-, ympäristö-, globalisaatio-, ja demokratiakysymyksissä. Mutta politiikassa on koko ajan kysymys myös jostain muusta, henkilökohtaisemmasta ja perustavanlaatuisemmasta.

Meillä on pohjaton kaipuu elämään, jonka voisimme mieltää reiluksi ja oikeaksi kaikkia muita ihmisiä ja kaikkea elävää kohtaan ja siksi myös itseämme kohtaan. Totuus on myös, että tiedämme, että emme koskaan pääse aivan perille. Gandhi sanoo: Jos joskus epäröit mitä tehdä, ajattele sitä ihmistä, jonka olet tavannut, jolla on vaikeinta. Jos kysyt itseltäsi miten päästä hänen lähelleen, kaikki vaikeutesi sulavat pois ja tiedät mitä tehdä.

Ajattelen usein tyttöä, jonka tapasin Orissan osavaltiossa, Itä-Intiassa, Bengalin lahdella joulukuussa 1999. Hirmumyrskystä oli kulunut kuukausi. Hänellä oli ollut kahdeksan sisarta, isä ja äiti. He kaikki olivat hukkuneet, hän oli yksin jäljellä. Hän katsoi minua silmiin, avoimena ja vakaana. Kerrottuaan lyhyen tarinansa tyttö kääntyi ja lähti pois. Hän oli ehkä kymmenen tai yhdentoista vanha. Ehkä hän on pian löytänyt sukulaisia ja selvinnyt. Ehkä hän ei enää ole vaikeassa asemassa. Mutta muistoni hänestä auttaa minua. Ajatellessani häntä tiedän miksi on tärkeää, että jatkamme työtä pienviljelyn puolesta ja ruoan vapaakauppaa vastaan. Muistan myös paljon muuta. Muistan miksi olen työskennellyt Kalasataman romanien, päihdehuollon määrärahojen ja ruotsinkielisten vanhustenpalvelujen puolesta. Muistan miksi olen ehdottanut Helsingin kaupungille globaalin oikeudenmukaisuuden strategiaa. Muistan miksi on tärkeää oppia lukemaan Sokratesta ja Wittgensteinia demokratiateoreetikkoina, mitä varten Astrid Thorsin pitäisi saada kunniamitali työstään maahanmuuttoministerinä ja mitä varten meidän tulisi muuttaa kaikki parkkipaikat perunamaiksi. 

                                                                 ****

Venäläinen runoilija Joseph Brodsky on erityisesti viime vuosina ollut suosikkikirjailijoitani. Harvoin olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta arvostan hänen totuudenrakkauttaan. Brodsky on jonkinlainen kiivas ultra-esteettinen, anti-poliittinen, romanttinen individualisti. Hänen mukaansa ihmisen tehtävä elämässä on toteuttaa itsensä yksilönä. Minä taas katson, että voimme toteuttaa itsemme vain jos meistä tulee ihmisiä. Ihmiseksi kasvaminen onnistuu ainoastaan yhdessä muiden kanssa. Se, minkä tehtävän kukin voi ottaa, riippuu siitä, keitä olemme ja miten olemme sijoittuneet aikaamme.

Oman tehtäväni yhteiskunnassa juuri nyt voin yrittää hahmottaa seuraavasti:

* Maailma palaa – älä unohda sitä. Ota maailman palo suurella vakavuudella, mutta ilman paniikkia. Se joka sanoo katastrofin olevan ovella, tai sen jo olevan täällä, on oikeassa monella tapaa. Mutta tarvitsemme demokratiaa ja demokratia tarvitsee aikaa keskustelulle. Puolusta demokratiaa ja vie sitä eteenpäin jos voit.

 * Yritä olla sillanrakentaja. On paljon ihmisiä, jotka tekevät joka päivä hyvää työtä parhaiden ihanteidemme puolesta. Mutta ideat ja ihmiset eivät oikein tahdo löytää toisiaan. Aivan liian usein annamme pienten erilaisuuksien muodostua solidaarisuutemme esteeksi. Ole silta: pyri varsinkin olemaan silta vanhojen kansanliikkeiden, jotka rakensivat pohjoismaisen demokratian ja hyvinvointivaltion ja uusien globaaleihin ongelmiin ja pohjoismaisen mallin kriisiin reagoivien kansanliikkeiden välillä.

 * Älä ole tarkka itsestäsi. On liian helppoa jättää muille se, mitä emme turhamaisuudesta tai laiskuudesta halua itse yrittää tehdä. Turhaudun välillä intellektuelleihin, jotka panematta itse tikkua ristiin ylenkatsovat niitä ammattipoliitikkoja, jotka yrittävät tehdä jotain hyvää. Kaikki nämä besserwisserit! – Sanon itselleni: Älä pelkää, mutta älä myöskään anna rohkeutesi pettää sinua. Muista joka päivä, että on olemassa elintärkeitä periaatteita, joiden suhteen ei tule tehdä kompromisseja.

 * Meiltä puuttuvat oikeat sanat. Oman aikamme politiikan kriisi on viime kädessä sivilisaatiokriisi. Teollinen kasvuyhteiskunta on tullut tiensä päähän, mutta uusi sivilisaatio, jota tarvitsemme, ei ole oikein vielä hahmottunut. Joitain sanoja meillä on, mutta ne eivät oikein riitä. Tietenkin olen vihreä. Ongelma kuitenkin on, että vihreys kuvastaa ainoastaan osaa meidän poliittisesta tehtävästämme. Samalla vanhat poliittiset kunniakkaat sanat vasemmisto ja liberaali ovat muuttuneet epäselviksi. Tietyllä tavalla olen tietysti punainen. Kannatan rakenteellista analyysia, solidaarisuutta ja demokratiaa. Ja tietenkin olen myös liberaali siinä perustavanlaatuisessa mielessä, että yksilönvapaus on minulle absoluuttinen arvo, joka ei tyhjentävästi sisälly vasemmiston historiaan. Viime kädessä demokratia, yksilönvapaus, globaali solidaarisuus ja ympäristöoikeudenmukaisuus ovat sama asia. Meillä ei kuitenkaan ole aivan oikeita sanoja ilmaistaksemme tätä havaintoa ja tehdä siitä päivänpolitiikkaa. Tämä on yksi ongelma. Toinen ongelma ovat utopiat. Liberaalit utopiat ja 1800- ja 1900-lukujen vasemmistoutopiat, jotka vieläkin usein suuntaavat politiikkaa, ovat ekologisesti kestämättömiä. Gandhin utopia hänen suuressa kirjassaan Hind Swaraj on realistisempi. Sanomalla sen sanomme, että tie yhteiskuntaan, jonka tarvitsemme, on hyvin pitkä. Älä kuitenkaan liioittele ongelmaa: ota askel kerrallaan!

* Pysy mukana, valitse puolesi, ota kantaa! Tietyt asiat ovat helppoja. Kannatan perusturvan tasokorotusta, ilmastolakia, julkista liikennettä, parempaa oppilashuoltoa, globaaleja veroja valuutansiirroille, vanhojen metsien suojelua, vahvoja ay-oikeuksia, progressiivista verotusta, yliopisto-autonomiaa, vastuullista yrittäjyyttä, pohjoismaista yhteistyötä, tiivistä yhteistyötä etelän kansanliikkeiden kanssa. Vastustan hyvinvointipalvelujen yksityistämistä, NATOa, yhtiövaltaa, ydinvoimaa, tasaveroa, julkisen sektorin alasajoa, mainoksia, kerjäämiskieltoa. Mutta monet asiat ovat monimutkaisia. Älä häpeä sitä, jos päättäjänä joudut tekemään mahdottomia valintoja. Niin joutuvat muutkin ja virheistä, omista ja muiden, voi yrittää ottaa opiksi.

Politiikan vaikeat kysymykset ovat erityisen vaikeita ennen vaaleja. Ehdokkailta ja puolueilta odotetaan oikeutetusti selkeitä vastauksia. Samalla tiedämme, että selkeiden vastausten ja ääntenkalastelun välille ei ole aina helppoa vetää rajaa. Tämäkin haaste tekee päivänpoliittisen osallistumisen aika vaikeaksi, mutta samalla kiehtovaksi!

Tervetuloa avaamaan eduskuntavaalikampanjaani juhlien tänään (31.1.2011) Dubrovnikissa (Eerikinkatu 11, Helsinki) alkaen klo 18. Paikalla ovat mm. Kjell Westö ja Seela Sella, Harri Saksala & Sweepin Tones.

Thomas Wallgren