Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Blogi – Blogg

Urpilainen, Rinne ja kestävä hyvinvointi

 

Thomas Wallgren analysoi blogissaan SDP:n linjakeskustelua ja vasemmiston ajautumista aatteelliseen umpikujaan.

http://thomaswallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167372-kestavaan-hyvinvointiin-sdpn-alamaki-rinne-ja-2000-luvun-suuri-muutos

OTTEITA BLOGISTA

”Sekä Antti Rinne että Jutta Urpilainen ovat erinomaisia johtajaehdokkaita SDP:lle. He edustavat varsin hyvin eurooppalaisen vasemmiston kahta pääsuuntausta tänään. Heidän linjapuheisiinsa perehtymällä saamme realistisen kuvan näiden suuntausten vahvuuksista ja heikkouksista.

Urpilaisen linja on testattu. Hän edustaa rehellisesti torjuntavoittojen politiikkaa. Tavoitteena on pohjoismaisen mallin puolustaminen. Käytännössä hyväksytään hyvinvointivaltion hidas alasajo. Tulos on minun arvoillani mitattuna selvästi siedettävämpi kuin oikeiston ratkaisut olisivat olleet ilman Urpilaisen johtamaa SDP:tä. Vyönkiristykselle tämä ”oikeistodemareiden” linja ei kuitenkaan lupaa loppua. Siksi en myöskään usko SDP:n kannatuksen nousuun Urpilaisen johdolla.

Antti Rinne haastaa Urpilaista eurooppalaisen uusvasemiston niin sanotulla jälkikeynesiläisellä talouspolitiikalla. Sen kestävänä oivalluksena on talouspolitiikan laajan keinovalikoiman aktivoiminen työllisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Jälkikeynesiläinen politiikka tarjoaakin työn ja tasa-arvon kannalta lyhyellä tähtäimellä aitoa parannusta nykymenoon.

Silti on pakko todeta, että uusvasemmisto, jota Rinne hyvin edustaa, epäonnistuu perustavassa yhteiskunta-analyysissaan ja asettaa kestämättömiä tavoitteita. Vaikka pidän mahdollisena, että Rinteen puheenjohtajuudella SDP:n kannatus voi hetkellisesti nousta, niin yhtä lailla hänen kuin Urpilaisenkin johtamassa puolueessa on pakko tehdä merkittävää aatteellista työtä ja käytännöllistä ohjelmatyötä, jos haluamme että SDP:stä tulee jälleen Suomen johtava poliittinen liike.

Aloitetaan tavoitteista: Uusvasemmiston tavoitteena on Suomen ja Euroopan työn, julkisen talouden sekä hyvinvointivaltion pelastaminen luomalla edellytyksiä kasvulle ja taloudellisen kilpailukyvyn säilymiselle. Laajempana tavoitteena on kapitalismin globaali hallinta ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion toteuttaminen maailmanlaajuisesti. Näissä asioissa ”oikeistodemarit” ja uusvasemmiston välillä ei itse asiassa ole eroa.

Tavoite on kuitenkin mahdoton ja vie, ellei siihen tuoda jatkossa merkittävästi uutta, planeetan yhtä varmaan tuhoon kuin oikeiston tarjoama politiikka. Väitteeni voi vaikuttaa radikaalilta tai jopa provosoivalta. Kyse ei kuitenkaan ole provokaatiosta vaan sen tunnustamisesta, jonka me tavallaan kaikki jo tiedämme. Länsimainen teollistekninen kulutusyhteiskunta sellaisena kuin me sen tunnemme on historiallisesti katsoen lyhytkestoinen sivilisaatio.”