Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Kirjoituksia

Voivatko kunnat oikeasti vaikuttaa veroparatiisiyhtiöihin?

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 26.9.2012, että kaupunki
välttää hankintoja yhtiöiltä, joilla on kytköksiä veroparatiiseihin. Päätös perustui
valtuustoaloitteeseen, jonka tein helmikuussa 2011. Pitkän väännön jälkeen
kaikki poliittiset ryhmät Helsingissä perussuomalaisia lukuun ottamatta
äänestivät aloitteeni puolesta.

Päätöksen jälkeen monet mm. kokoomuksen ja vihreiden
riveistä ovat käytännössä painaneet jarrua. Jarrunaiset ja -miehet eivät
useinkaan sanoa, että he haluavat suosia veroparatiisiyhtiöitä. He sanovat,
muka neutraalisti ja asiallisesti, että hankintalaki tekee valtuuston hyvän tarkoituksen toteuttamisen vaikeaksi, mahdottomaksi tai
peräti laittomaksi.

Minusta olisi rehellisempää sanoa, että asia ei kiinnosta.

Globaalisti toimivat suuret veroparatiisiyhtiöt ovat uhka
rehellisille pienille ja keskisuurille yrittäjille sillä ne hankkivat ”verosuunnittelun”
avulla ylivoimaisen kilpailuedun. Ne ovat uhka  yhteiselle hyvinvoinnille koska ne ottavat
verorahamme mutta eivät itse maksa veroja. Näin ne rapauttavat julkisen
sektorin tulopohjaa. Näistä syistä veroparatiisiyhtiöt pitää saada kuriin.

Veroparatiisiyhtiöt ovat taitavia ja äärimmäisen
vaikutusvaltaisia. Taistelu niitä ja laajemmin yhtiövaltaa vastaan tulee
olemaan pitkä. Mutta se on taistelu joka on pakko voittaa jos aiomme säilyttää ja
kehittää edelleen Pohjoismaista hyvinvointivaltiota.

On aivan varmaa, että kunnilla voi olla erittäin merkittävä
rooli veroparatiisiyhtiöiden vastaisessa toiminnassa. Helsinki voi nousta Suomen
ja miksei myös koko maailman johtavaksi kunnaksi tässä työssä, jos niin
päätämme.

Olen yhdessä monen tutkijan, aktivistin ja virkamiehen
kanssa alkanut hahmottaa toimintaohjelmaa Helsingille veroparatiisien
vastaiselle toiminnalle ensi valtuustokaudella. Toistaiseksi olen jakanut toimintaohjelman yhdeksän toimintalinjan mukaan. Kuvaan
niitä aivan lyhyesti alla

1. Oma tuotanto ja vetäytyminen markkinoilta:
Varmin tapa välttää hankintoja vääriltä yhtiöiltä on tuottaa palvelut ja
tavarat itse. Monet kunnat ovat viime aikoina päättäneet ottaa hyvinvointipalvelut
takaisin kunnalle kun ulkoistamisesta on tullut huonoja kokemuksia.

2. Sopimusoikeus. Kunnat voivat
hankintojen yhteydessä ehdottaa yhtiöille vapaaehtoisia sitoumuksia joiden
mukaan toimittaja hyväksyy, että kunta voi ilman sanktioita purkaa tehtävä
hankintasopimus, jos se saa tietää että yhtiö käyttää veroparatiiseja. Kunnat
voivat ylläpitää julkisen luettelon yhtiöistä jotka hyväksyvät ja niistä jotka
eivät hyväksy tällaisia vapaaehtoisia sitoumuksia. Bonuslistalla voisi olla myönteinen
imagomerkitys ja häpeälistalla voisi olla pelotevaikutus. Näin listoilla olisi
myös liiketaloudellista merkitystä yhtiöille.

 3. Laadullisten kriteerien räätälöinti kunnan
haluamille toimittajille sopiviksi / sopimattomiksi. Olen puhunut johtavien
virkamiesten kanssa Helsingissä, jotka sanovat, että tämä toimintalinja avaa
hyvinkin merkittäviä käytännön mahdollisuuksia.

4. Eettiset koodit ja niiden oikeudellisen
hyödyntämisen maksimointi. Esimerkiksi EU:n entinen oikeusasiamies Jacob
Söderman on eräässä keskustelussa ollut sillä kannalla, että tässä on paljon
mahdollisuuksia, joita kannattaa tutkia ja ottaa käyttöön.

5.  Hankintojen esikarsinta: kunnat kysyvät
käytännössä usein ennen tarjouskilpailua ketkä toimittajat voivat olla
kiinnostuneita määrätystä  kilpailutuksesta.
Tässä kilpailutusta edeltävässä vaiheessa voidaan kenties myös karsia
veroparatiisiyhtiöitä, tapahtuuhan tässä karsintaa joka tapauksessa.

 6.  Tilintarkastusoikeus. Voimme kirjoittaa
hankintasopimuksiin velvoittavana ehtona, että jos syntyy epäily, että yhtiö ei
maksa verojaan oikein voimme asettaa sille ulkopuolisen tilintarkastajan. Tällaiset ylimääräiset tarkastukset antavat välineen
varmistaa, onko totta, kuten usein on epäilty, että veroparatiisien
hyödyntäminen ei aina tapahdu niin lainmukaisesti kuin yhtiöt julkisuudessa
väittävät. Tarkastukset antavat tietenkin myös tarpeellista tietoa
lainsäädännön kehittämiseksi haluamaamme suuntaan.

7.  Tietovaatimukset:
vaadimme maakohtaisia raportteja. Tietojen antamisella on imagohinta
yrityksille myös silloin kun ne kiertävät veroja laillisesti, joten
tiedonsaanti vaatimus voi karsia tarjoajia pois. Lisäksi tieto on tärkeä väline
lakimuutoksiin tähtäävässä poliittisessa työssä-

8.  Poliittinen rooli: kunnat voivat vaikuttaa
valtion toimintaan sekä Euroopan unioniin ja Maailman kauppajärjestöön.
Vaikutustyössä voi olla monta ulottuvuutta, joista em. tiedonhankinta on vain
yksi. Kunnat voivat tukea kansalaisjärjestöjen työtä ja ne voivat itse vedota ylemmän
tason päättäjiin.

 9. Kansainvälinen
yhteistyö on poliittisessa vaikuttamisessa tärkeää. Helsinki voisi olla
suomalaisen, pohjoismaisen ja maailmanlaajuisen kuntien yhteisen kampanjan
moottori. Maailman pääkaupunkien yhteistyö on myös houkutteleva vaihtoehto.
Tavoitteeni ensi valtuustokaudella on, että muodostamme Helsingin valtuustossa vahvan
poikkipoliittisen enemmistön, joka nostaa Helsingin globaalin kuntakapinan
johtajaksi veroparatiisien vastaisessa työssä.

Lisäksi pitää tietenkin tutkia, miten muuta
toimintaympäristöä kuin hankintalakia ja hankintakriteerejä – muun muassa
liikesalaisuuden lainsäädäntöä ja vero-oikeutta – muuttamalla voidaan saavuttaa
tavoite, eli tehdä veroparatiisien hyödyntäminen yhä vaikeammaksi ja lopulta
mahdottomaksi.

On totta, että esittämieni toimintalinjojen potentiaalin
selvittäminen ja niiden täysmääräinen käyttöönotto vaatii vielä paljon työtä.
Mutta minusta ei pidä sanoa, että mitään ei voi tehdä eikä kannata yrittää.  Pitää lähteä mukaan selvittämään asioita ja
tekemään hyviä päätöksiä.

Thomas Wallgren