Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Blogi – Blogg

TTIP on paha paikka

Mitä ay-liikkeen on syytä huomioida keskustelussa vapaakauppasopimuksista?

 

Mitä enemmän TTIPista on keskusteltu, sitä suuremmaksi TTIP-vastustus on eri puolella Eurooppaa kasvanut. Tieto on lisännyt huolta ja tälle on syynsä. TTIP on vaarallinen työntekijäoikeuksille ja julkisen sektorin työpaikoille ja monien palvelujen julkiselle tuotannolle ja standardeille. Se on myös vaarallinen ympäristölle, kuluttajasuojalle ja demokratialle. Sen etuja kasvulle, suomalaiselle viennille, pk-yrityksille ja työpaikoille ei ole voitu osoittaa. TTIP ja muut vastaavat sopimukset pitää hylätä, jolleivät ne täytä tiukkoja vaatimuksia kaikilla mainituilla aloilla.

Suomella on Lissabonin sopimuksen 207.4. ”hätäjarru”-pykälän ansiosta mahdollisuus tarvittaessa esittää TTIPille vetonsa. Ay-liikkeen tuleekin vaatia, että Suomi harkitsee hätäjarrun käyttöä.

 

POLIITTINEN TAUSTA

1. EU:n ja Yhdysvaltojen neuvottelujen alla oleva TTIP-sopimus koskee markkinoillepääsyä, sääntelyä ja tullin ulkopuolisia esteitä ja pyrkii vaikuttamaan näiden asioiden globaaliin sääntelyyn. Sopimuksen seurannan liittyviä mahdollisia konflikteja on esitetty ratkaistavan ISDS-mekanismilla joka on julkisen oikeusjärjestelmän ulkopuolinen järjestely jonka päätöksistä ei voisi valittaa, mutta jotka olisivat sopimusosapuolia velvoittavia.

2. Kauppapolitiikka on vaarallinen sana. Suomalainen ja eurooppalainen työväenliike suhtautuvat historiallisista syistä periaatteessa myönteisesti vapaakauppaan. Avautuminen kansainväliselle vaihdannalle ja työnjaolle Pohjoismaatkin ovat menestyneet ja vaurastuneet. Tämä perinne vie tänään metsään.

Aiemmin kauppapolitiikan tarkoitus oli tullien alentaminen tai poistaminen jotta eri maiden tuotantomahdollisuuksien erilaisuutta voisi hyödyntää yhteiseksi hyväksi. Mutta nykyään tullien tariffien merkitys EU:n ja USA:n kauppasuhteissa on pieni. TTIP-sopimus ei tähtääkkään juuri lainkaan edistämään sitä vapaakauppaa jota suomalainen ay-liike on perinteisesti kannattanut.

Kauppapolitiikan sopimusten tarkoitus on tänään erittäin kattava ja ne vaikuttavat ratkaisevasti kaikkeen yhteiskuntapolitiikkaan.

Tutkijat käyttävät termiä ”post-constitutional world order”. He tarkoittavat maailmanlaajuista oikeusjärjestelmää, jossa maiden perustuslait on alisteisia tuhansien ”kauppapoliittisten” sopimusten määräyksille.

Juuri tämä ominaisuus – kauppapolitiikan sopimusten määräävä asema suhteessa Suomen ja jopa EU:n demokraattiseen päätöksentekoon – on viimeaikaisen markkinavetoisen ja pankkien ylivaltaan johtavan globalisaation uuden aallon pimeä ydin. TTIP-sopimus uhkaa edistää markkinafundamentalistista globalisaatiota. Se pitääkin hylätä ellei se muutu hyvin radikaalisti sillä nykyisten kaavailujen mukaan se rajoittaa jäsenvaltioiden oikeutta itse päättää vapaasti hyvinvointijärjestelmänsä kehittämisestä, ympäristönsuojelun normeista, kuluttajansuojasta, työelämän pelisäännöistä ja investoinneille annetusta kohtelusta.
HYÖDYT

TTIPin puolesta esitetään usein vanhentuneen historiallisen vapaakauppa-argumentin lisäksi seuraavia näkökohtia.

Sanotaan että TTIP luo kasvua työpaikkoja. Tutkimustulokset ovat tässä kohtaa kovin epävarmoja ja kiisteltyjä. Optimistisimpien ennusteiden mukaan vaikutus on täysin marginaalinen suhteessa kaikkiin talouden suuriin muuttujiin, kuten tekniikan kehitys, koulutus ja ilmastonmuutos sekä turvallisuuspoliittiset muutokset.

TTIPin sanotaan lisäävän pienten yritysten vientimahdollisuuksia sääntelyn yhtenäistämisen ja Yhdysvaltojen protektionisimin purkamisen kautta. Argumentti on kovin spekulatiivinen. Sääntelymuutokset TTIPin puitteissa syntyvät salaisissa neuvotteluissa joihin Corporate Europe Observatoryn tutkimusten mukaan suurilla yrityksillä on paljon vaikutusvaltaa. On syytä olettaa että TTIP edistää suurten yritysten kilpailukykyä suhteessa pk-yrityksiin sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa.

TTIPia on sanottu ”talous-NATOksi”. Sanotaan, että ilman TTIP-sopimusta Kiina alkaa päättää EU:n ohi kansainvälisen talouden säännöistä. Tämä näkökohta on aivan järjetön jos sillä tarkoitetaan että parempi huono TTIP nyt kun vielä huonompi kiinalainen sopimus myöhemmin. Ei EU:n pidä lähteä heikentämään työelämän normeja, kuluttajansuojaa tai demokratiaa vain se takia että Kiina uhkaa ehtiä muuten ensin tekemään niin. On päinvastoin selvää, että EU voi vaikuttaa myönteisesti globaaliin kehitykseen vain kehittämällä sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen ulottuvuuksia kunnianhimoisesti omassa politiikassaan, myös kauppasuhteissaan.
HAITAT

TTIPiä vastaan esitetään usein seuraavia näkökohtia.

1. TTIP-sopimuksen luonnoksissa ehdotetaan kansallisen ja kansainvälisen julkisen oikeusjärjestelmän yläpuolelle tulevaa menettelyä riitojen ratkaisulle. Riidat valtioiden ja yhtiöiden välillä halutaan ratkaista pienten liikejuristien piirin toimesta salassa ilman että päätöksistä voidaan valittaa.

2. Monet julkiset hyvinvointipalvelut joutuvat uhanalaisiksi. Neuvotteluista vastaavat ulkomaankauppaministerit ja virkamiehet väittävät, että julkinen sektori on suljettu TTIP-neuvotteluista pois. Väite ei vastaa todellisuutta sillä sopimusten olennainen vaikutus kohdentuu siihen, miten uutta lainsäädäntöä ja standardeja voidaan asettaa. TTIP-sopimuksen merkittävin vaikutus tulee siitä, jos sen annetaan toimia esteenä lainsäädännön myöhemmälle kiristämiselle sosiaalisin tai ekologisin perustein. Olennaista on myös mitä julkisten palveluiden poistoilla sopimuksista itse asiassa tarkoitetaan, sillä näiden tulkinta on kauppasopimuksissa kapea. Niin sanotut poistot – alat joihin TTIP-sopimus ei suorana vaikuta – eivät esimerkiksi useinkaan kata julkisrahoitteisia palveluita, joissa julkinen palvelutuottaja kilpailee yksityisen palvelutuottajan kanssa tai hankintaa ei ole tehty vain julkisen sektorin käyttöön. TTIP:n neuvottelumandaatissa on käytetty julkisten palveluiden poistossa kapeaa määritelmää.

3. Yhdysvalloissa tunnetusti ILOn työelämän normeista ei juuri välitetä. On selvää, että TTIP-sopimus, joka pyrkii työelämän normien yhtenäistämiseen ja kilpailun kiristämiseen tuo mukanaan paineen heikentää eurooppalaisia työelämän normeja ja ammattiyhdistysten asemaa.

4. TTIP-sopimuksessa esitetään salakavalasti että sääntelyn yhtenäistämistä jatketaan virkamiestyöryhmien toimesta sopimuksen astuttua voimaan. On olemassa vaara, että sopimus antaa valtakirjan työryhmille jatkaa sosiaalisten ja ekologisten suojien purkamista myös sopimuksen astuttua voimaan.

5. TTIP-sopimus uhkaa heikentää maiden oikeuksia suojella kansalaisiaan kulutuskysymyksissä ja kansanterveydellisiä toimia edistämällä. Näkyvimmät huolenaiheet ovat syystä koskeneet geenimanipuloituja tuotteita ja hormonilihaa.

6. TTIP-sopimus uhkaa rajoittaa maiden oikeuksia huomioida energiapolitiikassaan uuden tutkimuksen tuloksia esimerkiksi öljyliuskeen fossiilisen energian hyödyntämisen osalta.

 

POLIITTISET JOHTOPÄÄTÖKSET

TTIP:tä voi vastustaa kahdella tavalla: sanomalla, että lähtökohdat ovat niin huonoja, että neuvottelut tulee heti viheltää poikki ja toisaalta, asettamalla ehtoja neuvotteluprosessille ja mahdollisen tuloksen hyväksymiselle. Minä olen innolla mukana vastustamassa TTIPiä kummallakin tavalla.

Jos TTIP-neuvotteluja ei saada pysäytettyä, täytyy niille asettaa ehtoja. Tässä on tämänhetkinen luetteloni hyväksymisehdoiksi:

Prosessiehto: Lissabonin sopimuksen 207 artiklan perusteella TTIP:en hyväksyntä edellyttää EU-maiden yksimielistä päätöstä.

 

Sisältöehdot:

1. Ei esitetylle tai esitetyn kaltaiselle riitojen ratkaisumenettelylle (”ISDS”)

2. ILOn työnormien poliittinen ja juridinen ensisijaisuus TTIP-ehtoihin verrattuna;

3. Ei GATS-sopimusta pidemmälle meneviä sitoumuksia hyvinvointipolitiikassa ja julkisen sektorin palveluissa;

4. Ei alentavia vaikutuksia kuluttajansuojaan, erityisesti GMO-tuotteiden, hormonilihan ja elintarvikkeiden lisäaineiden kohdalla;

5. Ei finanssialan deregulaatiolle myöskään epäsuorien vaikutusten kautta;

6. Tiukka ilmastopoliittinen seula, ei fossiilikapitalismille. Esimerkiksi ”shale gas” ja öljyhiekan tuotannon ympäristönormien tiukentaminen pitää olla kaikissa tapauksissa päättäjien vapaasti harkittavissa.

7. Kyllä tehokkaalle sanktiojärjestelmälle, jolla turvataan ympäristönormien ja ihmisoikeuksien etusija kaupan oikeuksiin nähden.

 

MITÄ TTIPILLE VOIDAAN TEHDÄ?

Perusajatukseni on yksinkertainen. TTIP on osa laajaa yhteiskunnallista muutosprosessia. Sen kohtalosta päättävät teknisessä mielessä komissio, EU:n neuvosto, EU:n parlamentti ja EU:n jäsenmaat. Käytännössä TTIPin ja muiden vastaavien sopimusten – kuten Kanadan ja EU:n vapaakauppasopimuksen – kohtalo ratkeaa kaikilla politiikan tasoilla yleisen poliittisen tahdonmuodostuksen myötä.

 

Suomella on veto-oikeus

Kauppapoliittinen toimivalta on Lissabonin sopimuksen mukaan Euroopan unionin toimielimillä, eli päätökset neuvottelumandaatista ja neuvottelutuloksen hyväksymisestä tehdään EU:n ministerineuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Mutta on tärkeää huomata, että Lissabonin sopimuksen artikla 207 antaa tietyin ehdoin jokaiselle jäsenmaalle veto-oikeuden TTIPiin.

Sopimusluonnokseen kirjattiin alun perin vain Ranskan vaatimuksesta yksimielisyysvaatimus (eli veto-oikeus) kauppapolitiikan sopimuksiin, joilla pelätään olevan laaja vaikutus kulttuurin alalla. Artiklaan 207 tehtiin kuitenkin toukokuussa 2003 Suomen aloitteesta lisäys, joka antaa kaikille jäsenmaille oikeuden yksin estää sellaisen kauppasopimuksen hyväksymistä, joka vaarantaa maan hyvinvointijärjestelmän. Kyseinen lisäys (SEUT, 207(4)B syntyi intensiivisen kansalaiskampanjan tuloksena. Tunnen asian hyvin sillä olin kampanjassa keskeisesti mukana kahden vuoden aikana. Tulosta olivat mukana tekemässä laaja kehitysmaa-aktivistien ja sote- ja ay-järjestöjen koalitio sekä silloisen punamultahallituksen keskeiset ministerit.

Suomen hallitus ja eduskunta voivat siis halutessaan ja tarvittaessa yksin kaataa TTIP-sopimuksen. Reaalipoliittisesti tehtävä ei ole helppo. On kuitenkin syytä huomata, että vaikuttaminen Suomessa tai Suomen kautta ei kuitenkaan ole sen vaikeampaa kuin vaikuttaminen europarlamentissa, komissiossa tai ministerineuvostossa tai niiden kautta.

 

Helsingissä 15.4.2015

Thomas Wallgren