Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Blogi – Blogg

Tiekartta Euroopan unionin kriisin ratkaisemiseksi Osa 2

Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa totesin, että Euroopan unioni on luisumassa autoritaarisen kapitalismin tai populistisen hajoamisen tielle. Muutos parempaan ei ole madollinen ilman Euroopan unionin peruskirjan muutosta. Muutosohjelman ydin muodostuu kahdesta tekijästä. Peruskirjan muuttaminen täytyy toteuttaa kansanvaltaisesti ja muutoksen täytyy johtaa Euroopan unionin valuvikojen, erityisesti sen talouspoliittisen rakennevian täysimittaiseen korjaukseen.

 

Pohdin tässä mitä tämä konkreettisesti merkitsee.

 

Ensin on arvioitava kuinka mittavaa muutosta Euroopan unioni tarvitsee sillä vain tämän arvion perusteella voidaan arvioida miten muutos voidaan tehdä kansanvaltaa kunnioittaen. Tähän kysymyksen on olemassa yksiselitteinen vastaus.

 

Kriisin ratkaisuksi vaaditaan demokratian suurta vahvistanista sekä raha- ja finanssipolitiikan tavoitteiden ja rakenteiden muutosta. Yksinkertaisimmillaan jälkimmäinen muutos tapahtuu raha- ja budjettivallan tasoja yhdistämällä joko unionin tasolle taikka jäsenmaiden tasolla.

 

Rahapolitiikan ja budjettipolitiikan erottamisesta päätettiin Maastrihctin sopimuksessa. Vanhoissa jäsenmaissa muutos toteutui vaativan peruskirjan muuttamisen kautta. Suomessa ja muissa uusissa jäsenmaissa päätös erottamisesta tehtiin jäsenyysratkaisun yhteydessä, kansanäänestyksen perusteella. Raha- ja budjettipolitiikan yhdistämisestä ja yhdistämisen ehdoista on tietenkin päätettävä vähintään yhtä demokraattisesti kuin niiden erottamisesta. Peruskirjaa muuttamatta tämä ei onnistu, eikä se onnistu, kansanvaltaa tuhoamatta, myöskään muita juridisia temppuja käyttäen. Tähän suuntaan ollaan tosin viime vuosina askel askeleelta edetty. Mutta juuri tämä epädemokraattinen muutos on Euroopan nykyisen kriisin ytimessä.

 

Peruskirjan kansanvaltaisessa muutoksessa on erotettava kaksi vaihetta, valmisteluvaihe ja päätösvaihe. Kummallekin vaiheella on selkeä ihannemalli.

 

Peruskirjan uusimisen valmistelu annetaan parhassa tapauksessa vaaleilla valitun kansankokouksen eli konventin tehtäväksi. Toisena vaihtoehtona voidaan ajatella hallitusten välistä konferenssia. Myös näiden mallien yhdistämistä voi ajatella.

 

Olkoon peruskirjan valmistelu konventilla tai hallituksen edustajilla tai niillä yhdessä niin valmisteluvaiheessa on syytä soveltaa Islannin esimerkin mukaisesti radikaalia avoimuutta ja osallistavia menetelmiä muun muassa netin avulla.

 

Valmistelun on oltava huolellista mutta tehokasta. Se saisi kestää korkeintaan kolme vuotta. Valmistelun tuloksena syntyy kolme vaihtoehtoista esitystä. Yhden esityksen Euroopan unioni kehittyy liittovaltioksi, jolla on yhteinen parlamentaarisen vastuunalainen hallitus ja yhteinen raha- ja finanssipolitiikka. Toisen mukaan se kehittyy itsenäisten valtioiden valtioliitoksi, jossa kukin jäsenmaa valitsee vapaasti jäsenyytensä alat ja ehdot. Kolmas vaihtoehto on kehäkukka-malli, eli alueiden yhteistyön Eurooppa.

 

Valmisteluvaihetta seuraa päätös- eli ratifiointivaihe. Tässäkin ihannemalli on selvä.

 

Konventin tuloksista käydään Euroopan unionin laajuinen kansanäänestys. Jos unionin tason yhdistäminen saa kaksinkertaisen enemmistön – eli sekä EU:n kansalaisten että jäsenmaiden enemmistön tuen – sen mukainen ratkaisu ratifioidaan niissä maissa, joissa enemmistö on sitä tukenut. Niissä maissa joissa enemmistö ei ole kannattanut uniontason yhdistämistä järjestetään uusi äänestys siitä jääkö maa pois uudesta raha- ja talouspolitiikan unionista vai lähteekö se siihen mukaan.

 

Käytännössä tämä tapa päättää konventin tuloksista on selkeä ja helppo toteuttaa. Suomella ja Pohjkoismaille se avaa näkymän kolmelle vaihtoehdolle, jotka kaikki merkitsisivät talouden ja demokratian kanallat huimaa parannusta nykytilanteeseen verrattuna.

 

Ensimmäinen vaihtoehto on liittyminen entistä tiiviimpään ja demokraattisempaan Euroopan Unioniin. Toisena vaihtoehtona on markan suunnitelmallinen palauttaminen hyvssä yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä muun Euroopan kanssa. Mielenkiintonen kolmas vaihtoehto on Pohjoismaisen talousunionin perustaminen ja siirtyminen niin sanotun Kalmarin kruunun käyttöön. Pohjoismainen unioni toimisi tietenkin syvällisessä yhteistyössä muun Euroopan kanssa muiden maiden integraatioratkaisuja kunniottaen.

 

Voidaan kysyä: Onko tässä artikkelisarjassa esitetty tiekartta realistinen?

 

Vastaus on helppo: Mikään ohjelma joka ei kunnioita hahmottamamme ohjleman peruspilareita ei ole kansanvallan ja reilun yhteiskunnan kannattajien kannalta tukemisen arvoinen. Suuntamme on siis oleva selvä. Vaikeisiin kysymyksiin törmäämme vasta kun lähdemme päättämään kriteereistä. Missä ajassa vaadimme muutoksia? Ja milloin sanomme, että jokin ei käy?

 

Haluan lopuksi sanoa muutaman sanan vastaukseksi näihin polttaviin kysymyksiin. Ensimmäinen viestini on tärkein. Vaikka se saatta herättä aluksi vastustusta sen välttämättömyys on selvästi tunnustettava. Viesti on tämä: Ellemme aseta selviä ehtoja muutoksen toteuttamisen aikataululle rämpimiselle nykyisessä syvenevän kriisin suossa ei tule loppua. Kun tämän hyväksymme muu on helppoa.

 

Euroopan unionin päämiehet ovat (TIETO TARKISTETTAVA) huippukokouksissaan 2012-2013 velvoittaneet komission valmistelemaan esityksiä unionin peruskirjan uudistamiseksi kevääseen 2014 mennessä.

 

Suomen on ilmoitettava että se edellyttää peruskirjan muuttamista edellä kuvatun prosessin ja päätösmenettelyn mukaan. Edellyttämisellä tarkoitetaan, että jollei vaatimus toteudu Suomi järjestää oma-aloitteisesti omalta osaltaan kansanäänestyksen eurojäsenyydestään. Luonnollisesti Suomi hakee näille esityksilleen mahdollisiiman laajaa kannatusta.

 

Vastaavasti Suomen sosialidemokraattinen puolue edellyttää hallituksessa pysymisen ehtona, että mainittu linja on Suomen hallituksen linja.

 

Yhteen kappaleeseen tiivistettynä tämän artikkelisarja viesti on seuraava:

 

Nykyinen Euroopan unioni ei kelpaa. Tilalle tarvitaan jokin seuraavista: Sosiaalisesti oikeudenmukainen ja demokraattinen Eurooppalaisen talousliiton euro, Kalmarin kruunu tai Suomen markka. Vaihtoehtojen paremmuudesta on päätettävä kansanvaltaisesti demokraattisen valmistelun perusteella. Jollei tie tähän suuntaan aukene vuoden 2014 aikan Suomessa on järjestettävä kansanäänestys jäsenyydestä nykyisessä eurossa.

 

Iskulauseeksi tiivistettynä: Euroopan uudistaminen on välttämätöntä.

 

Thomas Wallgren