Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Ei kategoriaa

Suomalaisyritysten globaalit eettiset haasteet

TEHTÄVÄNÄ YRITYSTEN VASTUUN VÄHENTÄMINEN

Suomalaisyritysten globaalit eettiset haasteet -seminaari 2-3.9.2010

Aalto yo / kauppakorkeakoulu, Hki

Loppukeskustelu 2.9.2010 / Kommentteja / tw

TEHTÄVÄNÄ YRITYSTEN VASTUUN VÄHENTÄMINEN

LOPPUPÄÄTELMÄ: On väärin vaatia yrityksiltä eettistä ja poliittista vastuuta. Mitä vähemmän  niillä sellaista on sen parempi niille itselleen ja kaikille muilla.

Alla hieman pohdintaa ja perusteluja.

1. Miksi yrityksiltä toivotaan globaalia eettistä vastuusta?

Aiheemme muodikkuuden neljä syytä:

(i) Maailmanpolitiikassa valtioiden välisyyden suhteellinen merkitys on pienentynyt. Siitä johtuen globaalivastuun kysymykset asettuvat paljon suuremmalle määrälle toimijoita kuin aiemmin.

(ii)  Globaalisti toimivat yritykset ja niiden yhteistyöorganisaatiot ovat merkittäviä globaaleja vallankäyttäjiä. Esim. Jorma Ollillan tehtävä European Round Table of Industrialists järjestön puheenjohtajana on poliittinen, joskaan ei demokraattisesti vastuullinen, valta-asema.

(iii) Suomalaiset yritykset kansainvälistyvät – ja huomaavat joutuvansa yllättäviin ja vaikeisiin tilanteisiin, joissa perustavat eettisetkin kysymykset voivat nousta nopeasti esille hyvinkion voimakkaasti. Klassisimmat esimerkit ovat kenties UPM-Kymmenen Sumatra investoinnit ja Nokian epäilty riippuvuus Kongon harvinaisista metalleista 1990-luvulla. Tänään Neste Oilin palmuöljyriippuvuus on ehkä merkittävin ”keissi”.

(iv) Modernin sivilisaation kulttuurimurros: Usko politiikkaan ja osallistuminen politiikkaan hiipuvat, mutta globaalit haasteet kasvavat. Mistä voisimme saada apua globalisaation hallinnan tarpeisiin? Yrityksillä on paljon valtaa. Moni toivoo yrityksiltä (tai kuluttajilta) vastuun ottamista aloilla, joilla kansalaiset ja politiikka koetaan voimattomiksi.

2. Miksi yrityksiltä ei ole rationaalista toivoa eettistä vastuullisuutta?

On tärkeää, että yrityksissä pohditaan eettistä vastuuta. Mutta tämä on tärkeää yrityksille itselleen – niiden sisäisen hengen ja esim. työmotivaation vuoksi. Etiikka on ihmisten asia, ei yritysten.

Yritysten tehtävänä on onnistuminen vapailla markkinoilla. Markkinoiden vapaus on ihmisten ja yritysten vapautta toimia samoilla ehdoilla ja säännöillä kuin kilpailijat. Yritysten tehtävänä ei siis ole eettisen vastuun kantaminen eikä sitä pidä yrityksiltä vaatia. On myös väärin vaatia yrityksiltä laajaa yhteiskunta- taikka poliittista vastuuta. (Teesi 1.)

Yritysten toiminnan eettisyyttä nostamalla taikka niiden vapaaehtoista yhteiskunnallista vastuullisuutta kohentamalla globaaleja moraalisia ja poliittisia ongelmia ei voi ratkaista, eikä sellaista pidä yrittää. Kansalaisten vastuuta heidän arvojensa mukaisesta yritystoiminnasta ei voi ulkoistaa yrityksille eikä sitä voi myöskään ulkoistaa kuluttajille.

Etiikan kääntäminen yhteiskuntaa ohjaavaksi voimaksi on poliittinen tehtävä. Hyvässä yhteiskunnassa politiikka on kansanvaltaista, demokraattista. Demokratian keskeiset työkalut ovat vapaa kanslaistoiminta, vaalit ja laki. Vapaaehtoinen yritysvastuu, esim. Corporate Social Responsibility ei ole kansanvallan väline. Yritysten poliittinen toiminta (”lobbaus”) on haitaksi. (Teesi 2.)

Tässä muutama periaatteellinen perustelu teeseilleni. Olen muotoillut ne provosoivan tiukasti mutta nähdäkseni oikeansuuntaisesti:

* Eettistä harkintaa tarvitaan kun laadimme markkinoille säännöt. Olemme esim. kieltäneet  rynnäkkökiväärien katumyynnin ja vaadimme ihovoiteilta myrkyttömyyttä.

* Markkinoiden eettisestä ohjauksesta vastaavat ihmiset, eivät yritykset. Kansalaisten vuorovaikutus ja kansanvallan instituutiot kanavoivat ihmisten eetiisen harkinnan laiksi ja julkisen hallinnon toimiin. Ns. vapaata kauppaa edistävät järjestöt kuten EU tai Maailman kauppajärjestö eivät suinkaan vapauta markkinoita säännöiltä vaan säätelevät kauppaa ja valvovat sääntöjen noudattamista. Kaupan  ”vapauttamisella” tarkoitetaankin nykyään markkinoiden yhä tarkempaa juridista ja hallinnollista säätelyä.

* Markkinoiden perusidea on ihmisten välisen yhteistoiminnan tehostaminen. Välineenä tähän on markkinoille ominainen rahan avulla toimiva informaationkulku. Rahan tehokkuuden mahdollisuuden ehtona on informaation pelkistäminen. Hintalappu on eettisesti riisuttua informaatiota.

* Markkinoiden perusidea on siis eettisyyden ohentaminen ihmisten välisissä suhteissa. Mitä enemmän markkinoiden itseohjausta meillä on sitä vähemmän tapahtuu eettistä harkintaa. Etiikkaa ei voi muuta kuin hyvin rajatusti pumpata takaisin eettisesti riisuutuihin markkinoihin vapaaehtoisten toimien, kuten yritysvastuun, CSR:n taikka kuluttajien valintojen takia. Miksi ei? siksi, että markkinoiden hyve, niiden tehokkuus, edellyttää että pääsääntöisesti yritysten tominta ja kuluttajien ostopäätökset tehdään eettisessä mielessä sokeasti – hinnan mukaan.

Mikään sanotusta ei ole argumentti vapaata markkinatoimintaa taika yrittämistä vastaan. Olen vapaan yrittämisen ”ylin ystävä”. Mutta rahankäytön eettiset kustannukset pitää ymmärtää jos ne halutaan pitää kurissa. Yritysten eettistä ja poliittista vastuuta pitää vähentää eikä kasvattaa.

Thomas Wallgren

Dosentti, yliopistonlehtori

Suomen akatemian projektijohtaja

Corporate Europe Observatory järjestön hallituksen jäsen