Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Blogi – Blogg

Sote-ratkaisu siirtää Suomea toimitusjohtajapolitiikkaan

Politiikassa vallan laadussa tapahtuvat muutokset ovat aina kulloisenkin erillisratkaisun sisältöä tärkeämpiä. Tämän tiesivät 1800-luvulla äänioikeutta ajaneet kansanliikkeet. Tänään asia näyttää useimmilta unohtuneen. Sote-ratkaisun varsinainen ongelma, sen demokratiavaje, on siksi jäänyt useimmilta huomaamatta.

 

Merkittävin poikkeus on keskustapuolueen veteraanin, Risto Volasen kommentti: ”Puolueen johto sivuuttaa (sote-ratkaisullaan) salaa kaikkien puolue-elinten päätökset [. . . ] ja alkaa kannattaa kaikkein keskittävintä mallia.”

 

Sama kritiikki kohdistuu yhtälailla sdp:n, kokoomuksen ja perussuomalaisten puolueiden johtoon.

 

Sote-ratkaisu on kansanvallan kannalta poikkeuksellinen kahdella tavalla.

 

Ensinnäkin, hallitusyhteistyön sivuuttaminen keskeisessä kysymyksessä herättää kysymyksiä parlamentarismin tilasta. Tätäkin isompi asia on siirtyminen harkitsevasta eli deliberatiivisesta demokratiasta tomitusjohtaja-politiikkaan.

 

Modernin demokratiateorian ytimessä on viimeistään Immanuel Kantin ”Mitä on valistus” esseestä (1784) alkaen ollut ajatus vapaasta kansalaiskeskustelusta demokraattisen tahdonmuodostuksen rationaalisuuden ehtona. Demokratiaan kuuluu tämän valistusperinteen mukaan aivan keskeisesti päätösten julkinen perustelu.

 

Neljän puoluejohtajan ilmoitus sote-sovusta rikkoo tätä perinnettä vastaan. Suomelle on tulossa sote-uudistuksen perustaksi malli, jonka hyviä ja huonoja puolia ei ole edes puolueiden sisällä ensin arvioitu julkisessa, kriittisessä keskustelussa.

 

Tästä ei vielä seuraa, että valittu malli välttämättä johtaa huonoon tulokseen, vaikkakin sote-rahojen valumista terveysalan suuryritysten kautta veroparatiiseihin lienee jatkossa entistä vaikeampaa estää.

 

Sen me kuitenkin tiedämme, myöhemmistä tuloksista riippumatta, että tehty ratkaisu on järjetön. Se on järjetön siinä täsmällisessä mielessä, että päätös ei perustu julkisessa keskustelussa parhaaksi osoittautuneeseen argumenttiin. Tämä ei ole subjektiivinen arvio vaan faktinen toteamus siitä, miltä päätös näyttää päättäjien omasta näkökulmasta. Puoluejohtajat ovat tietoisesti tehneet ratkaisun, joka ei ole käynyt läpi julkisen debatin kriittistä seulaa.

 

Toisin sanoen: Me tiedämme että Katainen, Urpilainen, Sipilä ja Soini eivät voit itsekään pitää tekemäänsä ratkaisua modernissa mielessä järkevänä.

 

Saksalainen filosofi Jürgen Habermas, jonka seminaareissa olin mukana Frankfurtissa 1980-luvulla, on luonnehtinut ns. Troikan johtamaa euro-kriisin hoitoa termillä ”exekutiv Federalismus” (eksekutiivinen liittovaltio) ja vaatinut EU:n demokratisointia. Nyt toimitusjohtaja-mallinen politiikan ”eksekutiivinen” johtaminen, jossa julkinen keskustelu ja järjenkäyttö suvereenisti ohitetaan, on kotiutunut Suomeen.

 

Tähän saakka olen SDP:n puheenjohtajavaaleissa ollut kallellani Urpilaisen suuntaan. Nyt en kyllä tiedä. Rinteen gallup-johto puheenjohtajakilpailussa on niin suuri, että Urpilaisen on menestyäkseen pakko tehdä jotain poikkeuksellista. Tätä on helppo sympatiseerata, semminkin kuin taustalla voi olla Sipilän ja Kataisen ”fait accompli” (tapahtunut tosiasia). Sekin on totta, että sote-uudistuksen kaatuminen olisi ollut hankala pala niellä. Mutta mikään selittely ei poista sitä tosiasiaa, että sote-ratkaisussa käytetty menettely on demokraattisesti kestämätön.

 

Se, että muiden puolueiden johdossa demokratia ei näytä olevan sen suuremmassa arvossa kuin SDP:ssä ei juuri lohduta.

 

 

 

Thomas Wallgren

Filosofian dosentti

Helsinki