Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Blogi – Blogg

Sananvapauden puolustamisesta rauhan rakentamiseen

Eurooppalaisessa keskustelussa Charlie Hebdosta ja Tanskan terrori-iskusta on jokin häiritsevä, jopa vastenmielinen piirre. Sananvapautta pitää puolustaa. Kyllä. Mutta miten teemme sen?

Mitä auttaa, jos tuomitsemme terroristien ja oikeistopopulistien antisemitismin ja rasismin, mutta emme samalla edistä sovintoa ja rauhaa? Jos me suhtaudumme ylimielisesti niitä kohtaan, jotka vihaavat meitä, vähentääkö se vihaa ja loppuuko terrorismi? Uskon että vastaus on kielteinen.

Me tuomitsemme ISIS:in väkivallanteot ja niin meidän tuleekin tehdä. Me tuomitsemme ne jotka vilpillisillä tulkinnoillaan Koraanista ja Raamatusta lietsovat terroria ja sotaa. Niin meidän tulee myös tehdä.

Mutta ylpeillessämme länsimaiden vapaamielisyyden perinnöllä unohdamme, kuinka olemme alistaneet muita puolustaessamme omia etujamme. Pidämme itseämme muita parempina, mutta ummistamme silmämme siltä jokapäiväiseltä hädältä ja kärsimykseltä, jota passiivisesti ylläpidämme, sen sijaan että yrittäisimme poistaa sen. Sotaa pakenevia ihmisiä hukkuu Välimereen ja EU sulkee rajansa. Kaukaisissa maissa ihmisiä kuolee kaivosonnettomuuksissa ja työntekijöitä vammautuu tehdaskemikaaleista, jotta meidän pehmolelumme ja tietokoneemme olisivat halpoja ja hyviä.

Nobelin rauhanpalkinnon annamme Barack Obamalle, joka on tehnyt siviilien tappamisen miehittämättömillä ohjuksilla jokapäiväiseksi osaksi Yhdysvaltojen sotapolitiikkaa; politiikkaa jota myös turvallisuuspolitiikaksi sanotaan.

Ei tehtävänämme ole laskea kuolleita eikä verrata ISIS-terroristien ja Obaman ohjusiskujen aiheuttaman kärsimyksen määrää. Tehtävänä on molempien tuomitseminen ja vastustaminen. Tehtävänämme on rauhan rakentaminen.

Mutta sitä emme tee. Tuomitsemme maailmaa toinen silmä ummessa. Taistelemme ISIStä vastaan, mutta annamme maailmanlaajuisen ohjussodan jatkua. Puhumme sananvapaudesta ja varustaudumme sotaan.

En näe länsimaita vastan suunnatulle terrorismille loppua, niin kauan kuin unohdamme, että sananvapauden arvoa ei voi eikä saa erottaa kaikkien ihmisten loukkaamattomasta ihmisarvon kunnioituksesta.

Vasta kun meidät eurooppalaiset ja länsimaalaiset voidaan muissa maissa nähdä kumppaneina oikeudenmukaisen maailman rakentamisessa, vasta kun muut voivat uskoa, että haluamme rakentaa rauhaa heidän kanssaan, vasta silloin terroriteot voivat loppua.