Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Kirjoituksia

Presidentti!

Ihmiset kysyvät minulta
ketä äänestää. Suositukseni on: äänestäkää ensimmäisellä kierroksella
Arhinmäkeä, Biaudetia tai Lipposta. Itse aion osallistua näiden ehdokkaiden
kampanjoihin tekemällä heidän puolestaan katutyötä. Se on mukavaa puuhaa ja
hyvää kansanvallan edistämistä.

Presidentti johtaa
ulkopolitiikkaa ja toimii Suomen symbolisena edustajana eri yhteyksissä. Kyvykäs
presidentti voi lisäksi olla poliittinen suunnannäyttäjä. Tiedän minkälaisen
presidentin tarvitsemme.

Ulkopolitiikassa
presidentilläni on kolme ominaisuutta. Hän kehittää Suomea totuuden voiman,
väkivallattoman vastarinnan ja yhteistyövaraisen turvallisuuspolitiikan maana.
Näin ollen hän tietenkin vastustaa Suomen lähentämistä Natoon ja EU:n yhteiseen
turvallisuuspolitiikkaan. Toiseksi, presidenttimme on aloitteellinen
maailmanlaajuisessa yhteistyössä demokratian puolesta. Siksi hän puolustaa
pakolaisia, vähemmistöjä ja paikallista omaehtoisuutta kaikkialla ja edistää
globaalin talouden demokraattista säätelyä. Kolmanneksi, presidenttini on
aloitteellinen Pohjoismaisen yhteistyön
syventämiseksi.

Presidenttini edustaa
Suomea vapaasti, persoonallisella tyylillään. Hän saa mielellään pukeutua
tätimäisesti. Virallisissa yhteyksissä suon hänelle myös perinteisen
pankkiiriasun. Gandhin kuolinpäivänä presidenttini sonnistautuu
swadeshi-kankaista käsin ommeltuihin vaatteisiin. Jouluna ja pääsiäisenä hän
vetäytyy pyhien viettoon läheistensä seurassa. Hän huomioi islamilaisen paaston,
ramadanin ja muiden maailmanuskontojen tärkeitä pyhäpäiviä. YK-päivänä 24.10.
hän pitää suuren linjapuheen ja keskustelee viiden maanosan valtion- ja
kansanliikkeiden johtajien kanssa.

Presidenttini pitää
sietämättömänä, että lapsia kuolee nälkään ja että ihminen tuhoaa meriä, metsiä
ja ilmakehää ja ajaa muita lajeja sukupuuttoon. Hän ymmärtää, että ongelmat
eivät ratkea pelkästään insinöörien, ekonomistien ja virkamiesten konsteilla, ja
että 1900-luvun maailmansivilisaatio, teollinen kasvukulttuuri, on tullut tiensä
päähän. Siksi hän käyttää paljon aikaa syvälliseen kulttuurimurrokseen
tähtäävien poliittisten uudistusten kehittämiseen. Hän ymmärtää myös talouden
poliittisen perusluonteen. Siksi hän osallistuu aloitteellisesti keskusteluun
yhtiövallan rajoittamisesta ja talouden vapauttamisesta ns. vapaakaupan ja
sääntelyn purkamisen nimellä tapahtuvan markkinafundamentalismin
ikeestä.

Näiden vaalien ehdokkaista
kukaan ei vastaa kuvaustani. Lipposen ja Arhinmäen suuri etu muihin verrattuna
on, että he ymmärtävät nykyisen kapitalismin vaaroista jotakin. Arhinmäki on
lisäksi aika luotettava Nato-yhteistyön vastustaja. Lipposen epäanalyyttinen
EU-into on hänelle pitkä miinus, mutta Pohjoismaisessa yhteistyössä hän on
vahva. Arhinmäen heikoin puoli on kyvyttömyys valita oppositiopolitiikan ja
konsensuspolitiikan välillä. 

Kun Vasemmistolitto osallistuu näissä oloissa Kokoomuksen johtamaan hallitukseen
vain historialliset syyt ovat esteenä SDP:n ja Vasemmistoliiton yhdistämiselle.
Tunnen vasemmistolaisia, jotka kammoavat Lipposta. Sellaisille
vasemmistolaisille sanon mielellään, että politiikassa pitää osata järjestäytyä
ja muodostaa laajoja joukkueita. Lipposen hyviä puolia on myös helppoa
aliarvioida, varsinkin ellei itse ole ollut sateenkaarihallituksen
pääministeri.

Biaudet ja Haavisto
tunnetaan syystä luotettavina arvoliberaaleina. Biaudet on näistä kahdesta
rohkeampi ja johdonmukaisempi heikkojen puolustaja. Kun sukupuolella on
edustustehtävässä valtava merkitys, ennen kaikkea lasten kannalta, Biaudetia
voisin mielelläni äänestää. Haaviston etu on tietenkin se, että hän ehdokkaista
ainoana julkisesti homo.

Väyrynen ja Soini antavat
voimaa monelle EU-Suomen häviäjälle. Tämä on iso asia maassa, jossa on viime
vuosina aivan liikaa palvottu kansainvälistä menestystä. Soinin kanssa tein
aiemmin mielelläni yhteistyötä. Sen jälkeen kun hän avasi johtamansa puolueen
rasisteille, yhteistyö hänen kanssaan ei ole ollut helppoa. Väyrysellä on
Lipposen ohella intoa ja joskus kykyäkin maailman isojen asioiden
hahmottamiseen. Kehitysministerinä ollessaan hän kuitenkin paljastui
pettymyksekseni nurkkakuntalaiseksi viennin edistäjäksi.

Niinistö on luotettava
markkinaliberalismin ja Yhdysvaltalaisen maailmanpolitiikan kannattaja, joka
kuitenkin edustaa Pohjoismaista maltillista oikeistoa. Häntä äänestäisin
toisella kierroksella jos vastaehdokas edustaisi fasismin
vaaraa.

Sydämessäni kannan surua
siitä, ettei kasvuyhteiskunnan jälkeistä maailmaa rakentavilla sosiaalisen
oikeudenmukaisuuden ja globaalin solidaarisuuden liikkeillä ole näissä vaaleissa
hyvää ehdokasta. joka helposti voittaisi vaalit ja nostaisi Suomen gandhilaisen,
vihreän ja solidaarisen, radikaalidemokraattisen politiikan suunnannäyttäjäksi.

Vaalit ovat kuitenkin aina
hieno juttu. Siksi aion osallistua katutoimintaan Lipposen, Biaudetin ja
Arhinmäen puolesta.

Thomas
Wallgren

Kirjoittaja on filosofi,
kansalaisaktivisti ja SDP:n kaupunginvaltuutettu
Helsingissä