Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Blogi – Blogg

Mitä Suomi voi oppia Harstadilta

Harstad on pohjoisnorjalainen pikkukaupunki. Eilen se kirjoitti itsensä maailmankartalle, kun Egyptin 2011 vallankumouksen ja Arabikevään ääni, Tahirin aukion protestien karismattinen rocktähti, Suomessakin vieraillut Ramy Essam luovutti arvostetun FreeMuse palkinnon Harstadin kunnanjohtajalle. Harstad saa palkinnon globaalista edelläkävijyydestä muusikkojen ja säveltäjien ilmaisuvapauden edistäjänä.

Illan konsertissa esiintyi Ram Essamin lisäksi muitakin Ruotsin ja Norjan kunnilta ja kaupungelita turvapaikan saaneita artisteja. Mukana olivat Iranista / Norjan Orkangerista Death Metal tähti Sina, sudanilainen, Harstadissa asuva reggaemuusikko Abazar Hamid ja palestiinalainen Göteborgissa asuva Khaled Harara. Erityisen vaikuttava oli minusta Abazar Hamidin Free Syria niminen uusis sävellys, jonka kuoro-osuuden lauloin noin kolmekymmentä lasta Harstadin kulttuurikoulusta ja peruskoulun viidenneltä luokalta

Vapaakaupungit kuten myös kirkot ja seurakunnat ovat kautta historian tarjonneet vainotuille ihmisille suojaa ja turvaa. Ilman tätä toimintaa moderni ihmisoikeuspolitiikka ja YK:n ns. Geneven pakolaissopimus (1951) eivät olisi mahdollisia. Edelleen kaiken ihmisoikeuspolitiikan yksi olennainen perusta on paikallisyhteisöjen aktiivisuus. Suomessa vapaakaupunki-toiminta on tänään vaatimatonta mutta muissa pohjoismaissa perinne elää. Norjan aktiivisuuden taso on huomattava ja poliittinen kannatus yllättävän laajalla pohjalla mikä näkyi eilen Harstadin ”World’s Free Music Day” seminaarin ohjelmassa mm. siinä, että tilaisuuden avauspuheen piti Norjan eduskunnan, Stortingetin, oikeistopulueen (Höyre) puhemies Olemic Thommessen. Ks. https://www.stortinget.no/no/Hva-skjer-pa-Stortinget/Nyhetsarkiv/Hva-skjer-nyheter/2014-2015/stortingspresidenten-apnet-konferanse-om-musikere-i-livsfare/

Harstadin konferenssissa ja konsertissa olivat esillä paikallisten esimerkkien ja FreeMusen (http://freemuse.org/ ) lisäksi ICORN (kaupunkien kansainvälinen turvaresidenssijärjerstö,http://icorn.org/) joka järjestää kirjailjoiden ja toimittajien tunnetumman PEN-järjestön tavoin tukea, suojaa ja työmahdollisuuksia vainotuille taiteilijoille.

Turvaresidenssejä taiteilijoille pitää vihdoin saada myös Suomeen. Harstadin juhlapäivä antoi konkreettista näyttöä siitä, että perusajatus toimii. Turvapaikan saaneet taiteilijat tuovat paikkakuntiensa arkeen ja juhlaan paljon hyvää, virikkeitä ja kohtaamisia, iloa ja tietoa, viestejä maailmalta jotka avartavat omaa maailmaamme. Näin ollen turvaresidenssien tarjoaminen taiteilijoille ei ole myöskään maahanmuuttopolitiikan elitisimiä. Se on konkreettista apua joillekin ihmisille, jotka tarvitsevat tukeamme ja samalla se on toimintaa, joka muokkaa asenteita myönteisiksi myös muille turvapaikanhakijoille, paperittomille ja kaikille ihmisille, joiden asema on turvaton.

Harstadin esimerkki on laajemmassakin mielessä merkittävä. Pienenkään yhteistön tai maan ei tarvitse odottaa muiden lupaa tehdäkseen jotain merkittävää. Myönteinen muutos voi alkaa mistä vain missä on hyviä ideoita ja rohkeutta toteuttaa niitä.