Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Kirjoituksia

Miksi Helsingistä ei tullut edelläkävijää toiminnassa veroparatiiseja vastaan?

Ilmastokriisi,
finanssikriisi, kehitysmaiden nälkä ja rikkaiden elämän suunnaton tyhjyys, jota
mahtavinkaan veroparatiisiin kätketty varallisuus ei riitä täyttämään: kaiken
takana on ihmisen ja politiikan kriisi.
 

Voimme kysyä:
otanko minä tänään vastuuta? Teemmekö me jotain, me surkeat ja vähäpätöiset
kurjimukset tässä? Vai sälytämmekö vastuun ihanteidemme toteuttamisesta muille,
kenties siinä toivossa, että he osaavat paremmin, he ovat meitä mahtavampia,
heiltä saamme apua hätäämme.

Tästä oli
käsittääkseni pohjimmiltaan kyse kun Helsingin kaupunginhallitus eilen äänesti
toimenpiteistä veroparatiiseja vastaan. Tämä kirjoitus etenee seuraavasti. 

Kohdassa 1
raportoin eilisistä päätöksistä ja esitän ensiarvion niistä.

Kohdassa 2
pohdin päätösten taustoja.

Kohdassa 3
selitän 1. kohdan arvioni eräitä yksityiskohtia – älkää siis kiistäkö tai
innostuko liikaa 1. kohdan arvioista lukematta myös kohtaa 3.

 

1.

Kaupunginhallitus
päätti eilen seuraavaa:

 

1. Se
lähettää kirjeen Suomen hallitukselle, jossa pyydetään toimenpiteitä muun
muassa lainsäädännön muuttamiseksi ja kuntien ohjeistamiseksi veroparatiisien
välttämiseksi;

2. Se
kokeilee ”menettelyä, jossa tarjouskilpailuun osallistuvilta yrityksiltä
edellytetään maakohtaisten tilinpäätöstietojen julkaisua tarjoamisen ehtona”-
kuitenkin niin, että ”tällä vaatimuksella ei pystyttäisi sinänsä sulkemaan pois
tarjoajaa, joka on tehnyt laillista verosuunnittelua”;

3. Se palaa
asiaan saatuaan valtioneuvostolta vastauksen kirjeeseensä.

 

Näitä
ratkaisuja kannattivat kaikki. Päätökset ovat merkittäviä ja hyviä. Niiden
ansiosta veroparatiisien vastainen työ jatkuu Helsingissä, joskin näissäkin
asioista on harmillista, että enemmistö kannatti vihreiden tekemiä esityksiä
mieluummin kuin demareiden rohkeampia esityksiä samoista asioista.

Enemmistön
kaatamia olivat muun muassa seuraavat esitykset:

 

a)   
Khs
pyytää tarkastuslautakuntaa yhdessä Tasken (talous- ja suunnittelukeskuksen)
kanssa laatimaan selvityksen kaupungin hankintapäätöksistä 1.1.2010 – , josta
käy ilmi hankintojen arvo, tarjouskilpailujen osallistujat ja voittajat ja
hankinnan kohde. Khs pyytää samalla arvioimaan veroparatiisiyhtiöhankintojen
ongelman laajuuden ja niistä koituvat veromenetykset kaupungille.

b) Khs pyytää tarkastuslautakuntaa yhdessä kaupungin muiden tahojen kanssa
selvittämään miten kaupungin hankintoihin osallistuvan henkilökunnan
koulutuksessa voidaan huomioida valtuuston asettama velvoite välttää kaupungin
hankintoja yhtiöiltä, joilla on kytkentöjä veroparatiiseihin.

c) Khs pyytää tarkastuslautakuntaa yhdessä kaupungin muiden tahojen kanssa
selvittämään oman tuotannon mahdollisuuksia ja haittoja tapauksissa, joissa
veroparatiisiyhtiöiden käyttöä on muutoin vaikea välttää.

d) Khs tilaa yhdeltä tai useammalta asiantuntijataholta lisäselvityksiä
keinoista välttää hankintoja yhtiöiltä joilla on kytköksiä veroparatiiseihin.
Khs päättää selvitysten tilaamisesta khs:n asettaman työryhmän khs:lle 1.5.2013
mennessä valmisteleman esityksen perusteella. Khs:ssa edustettuna olevia valtuustoryhmiä
pyydetään nimeämään edustaja toimikuntaan, joka järjestäytyy keskuudessaan ja
jota Tasken osoittama sihteeri avustaa.

Erikoisinta on ehkä a-kohdan vastustus. Tieto tunnetusti usein lisää tuskaa.
Mutta ilman tietoa on myös vaikeaa vaikutta asioihin.

 

Viime vuonna,
26.9.2012, hyvin samanlainen esitys kaatui kaupunginvaltuustossa äänin JAA: 38,
EI: 24, Tyhjiä: 21, Poissa: 2. Kokoomuksesta aloitteelle ei silloinkaan löytynyt
tukea mutta vihreistä 13 valtuutettua äänesti puolesta. Mukana puoltamassa
olivat silloin muun muassa vihreiden Tuuli Kousa ja Emma Kari, jotka eilen
äänestivät samassa asiassa
vastaan.

Näyttää siis
siltä että kaupungilla liikkuvat huhut vihreän valtuustoryhmän punertumisesta
ovat ylioptimistisia.

Yllättävintä
oli mielestäni enemmistön haluttomuus tukea d-esitystä. Sen myötä kaatuivat
verkostoituminen, oma aloitteellisuus ja globaali kunnianhimo.

Ideanahan
oli, kuten kaikki tiesivät, että saatuamme raportit Helsinki kutsuu kiinnostuneita
kuntia Ruotsista, Ranskasta ja muualta seminaariin, jossa kokemuksia verrataan
ja suunnitelmia terästetään. Tavoite oli yksinkertaisesti nostaa Helsinki
maailman johtajaksi ”kuntakapinassa” veroparatiiseja vastaan.  Tätä ei haluttu. Haluttomuudelle on mahdotonta
löytää yksinkertaista selitystä mutta sitä on mielestäni syytä pohtia.

 

2.

 

Kaikki ryhmät
olivat samaa mieltä tarpeesta kirjoittaa valtiolle ja pyytää siltä apua mutta
vain vähemmistö kannatti esityksiä, jotka nostaisivat Helsingin itse johtavaksi
toimijaksi.

 

Miksi?

Yksinkertaisimmillaan asian voi yrittää selittää näin:

 

Ilmeisesti
kaupunginhallituksen enemmistö ajattelee, että Suomen valtio – ja erityisesti
demariministerit Ihalainen ja Urpilainen – osaavat opastaa kuntia niin hyvin,
ettei Helsingin itse pidä hankkia tietoa yhdessä maailman kaikkien
kiinnostuneiden kuntien ja maailman parhaiden asiantuntijoiden kanssa, ottaa
tieto käyttöön ja levittää sitä kaikkialle.

 

Selitys ei
kuitenkaan tunnu pätevältä. Miksi kokoomus ja vihreät – mutta ei sd ja vas. –
luottaisivat enemmän demariministereihin ja valtion virkamiehiin kuin itseensä
tai alan tutkijoihin ja aktivisteihin eri puolilla maailmaa, joilta selvityksiä
ja ideoita olisi voinut myös tilata.

 

Taustalla
täytyy olla muitakin vaikuttimia. Uskon että niitä on ainakin kaksi.

 

Ensinnäkin,
kaupunginhallituksen enemmistö ei halunnut, osannut tai uskaltanut (mikä on
tässä täsmällisimmän tahtotilaa kuvaava verbi?) tehdä Helsingistä
kansainvälisesti kunnianhimoista toimijaa, vaan katsoi että kansainvälinen
johtajuus kuuluu vain ja ainoastaan valtiolle eikä kaupungille.

 

Toiseksi,
kaupunginhallituksen enemmistö arvioi, ettei sen ole vastuullista lähteä
kunnianhimoiseen toimintaan asiassa joka on sille uusi ja jota se ei tunne
kovin hyvin.

 

Tällaiset
arviot, sikäli kuin kuvaukseni osuu maaliinsa, ovat luonnollisia. Samankaltaisia
arvioita me ja kaltaisemme ihmiset tekevät kaikkialla maailmassa jatkuvasti.

 

Otetaan kaksi
vertauskohtaa, ilmastopolitiikka ja kerjäläisromanien kohtelu. Ilmastopolitiikassa
kuulemme tavan takaa sanottavan, että Suomen tai Euroopan unionin pidä sitoutua
kunnianhimoisempiin toimenpiteisiin kuin muut. Edelläkävijyys on ikävää,
kallista, vaarallista tai turhaa.

 

Samoin
ihmiset sanovat, että kerjäläisromanien auttaminen on tärkeää mutta auttamisen
täytyy tapahtua jossakin muualla kuin täällä. 
Sanotaan, että asia kuuluu EU:lle, ei Suomelle tai Helsingille. Kaupunginhallitus
äänesti kesäkuussa 2011 siitä, tarjoaako Helsinki jonkin paikan
romanikerjäläisille jonne he voivat majoittua. Enemmistö – johon kuuluivat muun
muassa demarit ja kokoomus – äänesti vastaan, ja (muistaakseni vain)
vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat puolesta.

 

Ihminen on
heikko ja pelokas. Meillä kaikilla on fantasioita siitä, että jossakin on joku
muu, ankara äiti, lämmin isä, hullu nero tai taitava insinööri joka ratkaisee
asiat puolestamme. Mutta ihminen voi myös joskus olla rohkea ja vahva. Ikävä
kyllä ajattelen usein että elämme aikoja jolloin meidän olisi syytä kannustaa
rohkeutta edelläkävijyyteen toisissamme. Väkivallattomasti tietysti.

 

 

3.

 

Lopuksi
muutama sana yksityiskohdista.

 

Väitin
aiemmin että enemmistön päätökset olivat vähemmän radikaaleja kuin demareiden
samoista asioista tekemät ehdotukset. Hallitukselle lähetettävän kirjeen osalta
asia on kiistaton, kuten ehdotuksia lukemalla helposti näkee. (Kaikki
ehdotukset ja niitä koskevat äänestysluettelot löytyvät helposti tästä: http://www.hel2.fi/paatoksenteko/kh-tiedote/index.html
)

 

Epäselvemmältä
voi ensisilmäyksellä näyttää kysymys siitä, kuka esitti paremman ehdotuksen
maakohtaisen raportoinnin ym. avoimuuden edistämisestä. Väittäisin, että
sd-esitykset ovat parempia kahdella tavalla. Ne eivät rajoita tiedon avoimuutta
maakohtaisiin raportteihin, vaikka sekin asia mainitaan. Toiseksi, ne eivät
anna kaupungin virkamiehille mahdollisuutta olla etenemättä, jos asia tuntuu
oikeudellisesti sitovana vaikealta vaan olisi velvoittanut hallintoamme töihin
silti, vapaaehtoisesti annettujen tietojen keräämiseen ja niiden julkiseen
käyttöön.

 

Thomas
Wallgren

Sosialidemokraattisen
valtuustoryhmän varapuheenjohtaja, Helsinki

Yliopistotutkija,
Helsingin yliopiston tutkijakollegium