Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Kirjoituksia

Libya liekeissä 2011 – Baltian ihme 1991

Tammikuussa 1991 maailmalle levisi tieto, että Neuvostoliiton erikoisjoukot olivat ampuneet vapautusliikeen aktivisteja kadulla  Vilnassa. Seuraavana päivänä lähdin ystäväni Olli Tammilehdon kanssa matkaan. Riigassa Inese ja Valdis tulivat vastaan. Kumpikaan ei ollut
nukkunut kahteen päivään. He uhkuivat päättäväisyyttä ja halusivat heti näyttää meille kaupunkia. Riigassa elettiin henkeäsalpaavaa  yhtenäisyyden aikaa. Kaikki osallistuivat orastavan itsenäisyyden ja vapauden puolustamiseen. Miehet ja naiset rakensivat hiekkasäkeistä barrikaadeja parlamentin ja TV-tornin ympärille, vanhukset toivat yöllä voileipiä vahtivuorossa oleville, mafian baarit olivat auki läpi yön kaikelle kansalle, vinttien bordelleista tuli poliittisia klubeja.

Erityisjoukot pysähtyivät, tankit kääntyivät kotiin, Baltia sai vapautensa.

Olennaisinta arabimaailman hämmästyttävässä muutosaallossa on se mikä pinnalla näkyy. Baltian ihme toistuu: Miljoonat ihmiset ovat  odottamattomasti lähteneet liikkeelle vapauden puolesta ja toiminta on suurimmaksi osaksi solidaarista ja väkivallatonta.

Feministikollegani Etelä-Afrikasta ja Kanadasta, jotka tapasin demokratiakonferenssissa Johannesburgissa, tuntevat Tunisian ja Egyptin aktivisteja. Aktivistit ovat jo kolmen vuoden ajan Gandhin inspiroimina harjoitelleet väkivallatonta vastarintaa ja suunnitelleet rauhanomaisen muutoksen organisointia. Emme vielä tiedä varmuudella, missä määrin
aktivistien esimerkki ja suunnitelmat ovat vaikuttaneet tapahtumien kulkuun.

Joka tapauksessa on varmaa, että juuri kansannousujen väkivallattomuus on vahva moraalinen viesti. Juuri sen viestin takia ulkomaailman symaptiat ovat ensimmäisestä päivästä lähtien ollut kansannousun puolella. Sitä emme vielä tiedä riittääkö viestin voima samaan kuin
Baltiassa ja Etelä-Afrikassa kaksikymmentä vuotta sitten. Kääntyvätkö tankit kotiin, kieltäytyvätkö armeijat tottelemasta vanhaa johtoa? Vai murskaavatko ne ihmisten vapauden kaipuun alleen kuten Kiinassa 1989 ja Hondurasissa 2009? Libyassa ollaan jo sisällissodassa. Toivottavasti se jää lyhyeksi.

Suomessakin on mahdollisuus solidaarisuuteen. Voimme katkaista taloudellisen yhteistyön kansannousuja vastustavien, autoritaaristen hallitusten kanssa. Voimme ajaa sitä, että kyseisten hallitsijoiden pankkitilit jäädytetään kaikissa EU-maissa, samaan tapaan kuin Sveitsi
on jo tehnyt ainakin Tunisian ex-presidentti Ben Alin tapauksessa. Suomen tulisi olla EU-maiden joukossa edelläkävijä arabimaista pakenevien ihmisten auttamisessa.

Thomas Wallgren
Johannesburg, Etelä-Afrikka 22.2.2011