Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Ei kategoriaa

Globalisoituminen moraalisena haasteena

Tieteen päivät 14.1.2011

Seminari:  Maailman talous ja ihmisen arki

Esitelmän runko

Thomas Wallgren

GLOBALISOITUMINEN MORAALISENA HAASTEENA

Optimismi, itsepetos, kyynisyys, solidaarisuus ja epätoivo: kuinka voimme elää

elää, kun lapsia kuolee nälkään

0. Johdanto

Ensin esitän millä tavalla maailman talouden ja meidän arkemme suhdetta voi alkaa analysoida filosofisen modernisaatioteorian ajatteluväliniden avulla. Samalla tulen perustelleksi miksi eräät perustavat eettiset kysymykset nousevat tarkasteluni keskiöön.

Toiseksi sovellan esittelemieni analyysivälineitä aiheeseemme. Analysoin siis maailman talouden ja ihmisen arjen suhdetta modernisaatioteorian avulla erityisesti moraalifilosofisia näkökohtia painottaen. Esitän tässä osassa, että globaali integraatio pakottaa meidät johonkin seuraavista moraalisista rooleista: kyynisyys, itsepetos, solidaarisuus ja epätoivo. Väitteeni on provokatiivinen. Vastaan myös ilmeisimpään kritiikkiin mitä analyysiani kohtaan voidaan esittää.

Kolmanneksi kerron uudesta aloitteesta, jossa olen mukana. Aloite koskee osakeyhtiötä yhteiskunnallisena ja moraalisena kysymyksenä. Aloitteen tavoitteena on edistää moraalisen maailmankansalaisuuden rakentamista globaalisti integroituneen talouden aikakaudella. Jaan teille tästä aloitteesta myös erillisen paperin tiedoksi.

1. Moderni aikakausi, arki ja universaalii etiikka

Miksi modernisaatioteoria on hyvä työkalu aikamme arjen ja talouden suhteen ymmärtämiselle? Syitä on neljä:

(i) Me olemme moderneja ihmisiä. Tämä on eettinen kohtalomme. Emme voi valita etteikö tämä aikakausi muovaisi meitä, sitä miten ajattelemme ja miten ymmärrämme itsemme. Mutta voimme vaikuttaa siihen miten otamme kohtalomme vastaa ja mitä siitä teemme.

(ii) Modernin ihmisen elämän tarkoitus on itsensä toteuttaminen. Itsensä toteuttaminen on parhaimillaan sellaisen elämän toteuttamista, josta voi olle iloinen ja ylpeä. Voimme olla ylpeitä elämästämme vain jos voimem katsoa eläneemme oikein. Oikein eläminen on eettisten ihanteidemme mukaan elämistä. Eettisiin ihanteisiin meille moderneina ihmisinä kuuluu universalismi: haluamme elää niin, että kunnioitamme ja kannamme vastuuta heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä.

(iii) Arki on juhlan ja korkeamman (transendentin tai pyhän) vastakohta. Modernilla aikakaudella arkinen elämä saa niin sanotun Jumalan kuoleman tähden suuren merkityksen. Haluamme olennaisesti toteuttaa itseämme arjessa.

(iv) Eettinen globalisaatio ja tarinoiden globaali verkostoituminen ovat tuhansia vuosia vanhoja ilmiöitä. Modernille aikakaudelle on tyypillistä talouden ja tekniikan globaaliien vuorovaikutus- ja riippuvuussuhteiden kehitys. Nämä riippuvuussuhteet ovat hyvin monin tavoin osa arkeamme. (Kulutus, valtioiden kv. sopimukset, EU ja WTO-jösenyydet, eläkerahastot ja pörssi jne.)

2. Ihmisen arki, maailman talous ja eettinen kohtalomme

Ajallemme on tunnusomaista, että me elämme jokapäiväisessä ja arkisessa tiiviissä vuorovaiktuksessa muiden mantereiden ihmisten kanssa. Yhtä tunnosomaista on, että nämä suhteet ovat hyvinkin välillisiä ja niiden yksityiskohdat paljolti meille käsittämättömiä. Voimme puhua modernin arjen globaalista riippuvuudesta ja tämän riippuvuuden moraalisesta sokeudesta. Samalla tiedämme, että paikkamme näissä vuorovaikutusketjuissa on usein kyseenalainen.

Korkean modernin aikaan: n. 1850 -1972 saatoimme hyvin perustein uskoa, että em. moraalinen sokeus voidaan oikeutaa nojaamalla modernin edistysuskoon. Kun kasvun rajat tulivat vastaan menetimme tämän korkean modernin lasten uskon.

Moraalisia vaihtoehtoja on siksi, myöhäisen modernin, tai postmodernin aikakaudella viisi: Katteeton optimismi, katteettomastta optimismistä kupmuava itsepetos, itsepetoksen ruokkima kyynisyys, kyynisyyden vaihtoehtoina kiinnipitäminen solidaarisuuden tavoittelusta tai vaipuminen voimattomuuden tunteeseen ja epätoivoon.

Tiedän, että moni toivoo, etttä tekniikan voima antaisi  meille perustan  vaihtoehdolle joka olisi katteettoman optimismin vaihtoehto. Mutta, käsi sydämelle, uskommeko oikeasti, että kasvu voi tuoda varallisuutta kaikille maailman ihmisille ilman, että ekologiset rajat tulevat vastaa? En väitä että usko tekniikan mahdollisuuksiin olisi mahdoton. Mutta lupaukseen on syytä suhtautua varoen ettemme ajaudu itsepetokseen. /

3. Lopuksi esittelen aloitteen, jonka olen 5.1.2011 neljän muun kanssa tehnyt Nokia Oyj:n yhtiökokoukselle.

Aloitteella on Facebook sivusto otsikolla KANNETAAN VASTUUTA: ARVOTAAN OSAKAS ALIHANKKIJALLE TÖIHIN. Ks.:

http://www.facebook.com/pages/Kannetaan-vastuuta-Arvotaan-osakas-alihankkijoille-toihin/142927705765463

Asiasta lisää myös Uuden Suomen blogissani:

http://thomaswallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57118-aloite-vastuullisen-ja-vapaan-markkinatalouden-puolesta-nokian-omistaja-arpomalla-toihin-kehit

Thomas Wallgren

Filosofian dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Suomen akatemian mielenfilosofisen tutkimusprojektin johtaja 2010-2013