Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Blogi – Blogg

Euroopan unionille on annettava uusi suunta

Euroopan unioni voi kehittyä neljällä tavalla.

 

1. Viime vuosien suunta jatkuu: julkinen talous supistuu, eriarvoisuus lisääntyy, valta keskittyy. demokratia heikkenee. Euroopan unionista tulee autoritaarisen kapitalismin globaali edelläkävijä. Kansalaiset alistuvat tapahtumien kulkuun.

 

2. Viime vuosien suunta jatkuu: julkinen talous supistuu, eriarvoisuus lisääntyy, valta keskittyy. demokratia heikkenee. Kansalaisten pettymys kanavoituu yhä enemmän oikeistopopulismiin. Euroopan unioni taantuu ja se hajoaa osin tai kokonaan.

 

3. Kansalaiset aktivoituvat. Euroopan unioni uudistuu demokraattisesti tiiviiksi talousunoniksi ja solidaarisen maailmanpolitiikan edelläkävijäksi. (“Liittovaltio”.)

 

4. Kansalaiset aktivoituvat. Euroopan unioni uudistuu demokraattisesti entistä löyhemmäksi, erilaisia jäsenyyksiä sallivaksi yhteistyöjärjestöksi. (“Itsenäisten valtioiden yhteistyöjärjestö.”)

 

1 ja 2 ovat huonoja vaihtoehtoja, 3 ja 4 ovat hyviä.

 

Tämän asian näkeminen ja sen mukaisten poliittisten johtopäätösten tekeminen on sosialidemokraattisen, ja laajemminkin kaikkien pohjoismaisia arvoja kannattavien poliittisten liikkeiden, tärkein tehtävä Euroopassa.

 

Ongelmana on se, että tällä hetkellä vaihtoehtojen 1 tai 2 toteutuminen näyttää todennäköiseltä ja hyvien vaihtoehtojen toteutuminen epätodennäköiseltä.

 

Kreikan ja Portugalin kehitys viime vuosina viittaa siihen, ettei rajukaan eriarvoistuminen välttämättä johda demokraattiseen muutokseen eikä katujen vallankumoukseen. Syvästi eriarvoinen ja epädemokraattinen yhteiskuntamuoto on näillä näkymin Euroopan todennäköisin tulevaisuus. Usko parempaan ja valmius taistella sen puolesta on heikko.

 

Kun todennäköinen tulevaisuuskuva on synkkä tarvitaan vahvaa politiikkaa suunnan kääntämiseksi.

 

Aivan aluksi tarvitsemme selkeän ja realistisen ohjelman, joka innostaa ihmisiä ja saa laajan kannatuksen. Tällaisen ohjelman perustana täytyy olla tiukka kiinnipitäminen yhteiskunnan suuren enemmistön kannattamista kaikkein tärkeimmistä arvoista: kansanvallasta, oikeudenmukaisuudesta ja vastuusta monimuotoisen elämän säilymisestä maapallolla.

 

Arvopohjan esilläpito on tärkeää. Se ohjaa poliitiikkaamme. Samalla se erottaa meidät jyrkästi oikeistopopulismista sillloinkin kuin suhtaudumme kriittisesti tai kielteisesti nykyiseen Euroopan unioniin.

 

Oikeistolle ja medialle sopii kyllä hyvin, liian hyvin, että EU-kriittisyys leimataan takapajuiseksi nurkkakuntalaisuudeksi. Tästä typeryydestä on sanouduttava irti. Reilu politiikka ja nykyinen EU ovat toistensa vastakohtia. On aika sanoa tämä ääneen.

 

Yhtä tärkeää on nähdä esittämien vaihtoehtojen 3 ja 4 yhteensopivuus. Gandhilaisena sosialistina pidän neljättä vahtoehtoa eli hajautetun yhteistyön mallia parhaana sekä Suomen itsekkään edun että Euroopan ja globaalin yhteisvastuun kannalta. Teen silti koko ajan hyvällä mielellä töitä myös kolmannen “liittovaltio” vaihtoehdon eteen. Tämä on täysin luontevaa sillä vaihtoehdot 3 ja 4 ovat toistensa ystäviä. Jommankumman toteutuessa toinen voi myös helposti toteutua, jos kansalaiset niin haluavat ja yhdessä päättävät.

 

Miten välttämättön käänne hyvään suuntaan käy mahdolliseksi?

 

Näin se tapahtuu. Ensin teemme rehellisen analyysin. Sitten laadimme siihen pohjautuvan konkreettisen muutosohjelman. Lopulta toteutamme ohjelmamme sivuille vilkuilematta. Tehtävä on helpompi kuin moni pelkää. Esitän tässä ratkaisun pääpiirteet.

 

Analyysin ensimmäinen askel alkaa olla meille tuttu: Meidän on tunnustettava, että viime vuosien yhteinen eurooppalainen politiikka on ollut tuhoisaa. Näköalaton, reaktiivinen kriisinhoito on mantereen tasolla johtanut rajuun eriarvoistumiseen. Se on vienyt talouden lamaan ja demokratian kriisiin. Näin ei voi jatkaa.

 

Analyysin toinen askel on ratkaiseva. Meidän on vihdoin kohdattava se epämukava totuus, että viime vuosien epäonnistuminen ei ole saattumaa. Se on päinvastoin täysin looginen ja ennustettava seuraus Euroopan unionin perussopimuksen valuvioista.

 

Sopimuksen syvin ongelma on demokratian heikkous. Tätä ilmeisempiä valuvika on talouspolitiikan rakenteissa. Rahapoliittinen valta on keskitetty yhteiselle keskuspankille, jolta kaikki sosiaaliset tavoitteet on kielletty. Samalla rahapolitiikka on kenotekoisesti erotettu finanssi- eli budjettipolitiikasta, joka on edelleen nimellisesti kansallisissa käsissä. Juuri tämä mahdoton yhdistelmä selittää yhdessä demokratiavajeen kanssa Euroopan ajautumisen eriarvoistumisen ja oikeistopopulismin tielle.

 

Sosiaalisesti halvaantunut yhteinen keskuspankki ilman finanssiliittoa, eli ilman yhteistä budjettipolitiikkaa, on mahdoton yhdistelmä. Budjettipoliittisen vallan siirtäminen pois jäsenvaltoilta ilman kansanvaltaista hyväksyntää on viemässä demokraattiseen katastrofiin.

 

Tästä analyysista voimme tehdä yksinkertaisen mutta ratkaisevan käytännöllisen johtopäätöksen. Muutosohjelmamme keskellä on oltava Euroopan unionin perustan muutos. Muutokselle on asetettava kaksi yksinkertaista ehtoa.

 

1. Muutos täytyy toteuttaa kansanvaltaisesti.

2. Muutoksen täytyy johtaa Euroopan unionin valuvikojen täysimittaiseen korjaukseen. Tärkeintä on demokratian ja talouspolitiikan eheyden ja sosiaalisen ulottuvuuden palauttaminen Euroopan politiikan perustaan.

 

Siinä se. Mitään muuta ei tarvita Euroopan unionin kriisin ratkaisemiseksi. Toisaalta, mikään vähäisempi ei myöskään riitä. Kaikki muut ratkaisut pitävät Euroopan unionin autoritaarisen kapitalismin tai luhistumisen tiellä.

 

Analyysini ja sen johtopäätökset saattavat tuntua kipeiltä. Olemme nimittäin liiaksikin tottuneet ajattelemaan, että politiikan pitää olla helppoa ja tavoitteiden saavuttaminen viikkojen tai kuukausien eikä vuosien ja vuoskymmenten asia. Tällainen ajattelutapa ei sovi Eurooppa-politiikkaan. Tie Euroopan unionin perustan muuttamiseksi tulee olemaan kivinen ja mutkia täynnä. Vielä kivisempi on kuitenkin se tie jonka valitsemme jos hyväksymme vallitsevan tilanteen ja sen seuraukset.

 

Me olemme historiallisessa tienhaarassa. Jos sosiaalidemokraattinen liike, yhdessä muiden edistyksellisten liikkeiden kanssa, pääsee Euroopan laajuisesti yhteisymmärrykseen edellämainistusta yksinkertaisesta ohjelmasta se nousee mantereemme politiikan suunnannäyttäjäksi. Suuri vaalivoitto vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa tulee siinä sivussa itsestäänselvästi. Toisaalta täytyy tunnustaa, että kolikolla on toinenkin puoli: Niin kauan kuin sosiaalidemokraattinen liike ei hyväksy edellä hahmotettua analyysia ja muutosohjelmaa se joutuu jatkamaan liikkeenä vailla suuntaa. Sen alennustila autoritaarisen kapitalismin tienraivaajana jatkuu ja se häviää hiljalleen eurooppalaisen politiikan kartalta.

 

Tosiasioiden tunnustaminen on vaikeaa. Se voi viedä aikaa. Mutta se ei saa viedä liikaa aikaa. Seuraavassa artikkelissa paneudun siihen miten edellä mainittu kahden kohdan ohjelma Euroopan pelastamiseksi voidaan parhaiten toteuttaa ja siihen mitä se meiltä vaatii.

Thomas Wallgren