Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Blogi – Blogg

Esitteiden jakaminen ja yhdessä olemisen ihme

Vaalien lähestyessä käyn usein aamuisin, matkalla töihin, jakamassa poliittisia esitteitä. Tietysti kaikki järkevät syyt puhuvat tällaista katutyötä vastaan. Silti teen sitä ilolla. Katutyön ilo liittyy politiikkaan ja myös ihmisenä olemiseen jollain politiikkaa edeltävällä tai perustavammalla tasolla.

 

Torien kohtaamiset on demokratian perusta. Näissä kohtaamisissa on ainakin seuraavat ”fenomenologiset” piirteet, jotka olivat paljolti ihan oikeaa todellisuutta sadoilla paikoilla Suomessa tänäkin aamuna, esimerkiksi klo 8.20 – 8.35 Helsingin Lasipalatsin vieressä: Kyseessä oli toisilleen tuntemattomien kansalaisten tasa-arvoiset kohtaamiset ja keskustelut julkisilla paikoilla ilman annettua päämärää, aihetta tai aikataulua.

 

Huomatkaa kuinka uskomaton, epätodennäköinen ja ainutlaatuinen tämä ilmiö on. Sen poliittisen merkityksen ja arvon ymmärtäminen edellyttäisi analyysia kaikista käsitteistä, jotka äsken mainitsin. Siinä riittää filosofeille työtä vuosisadoiksi.

 

Voimme yrittää kuvitella todellisuutta, jossa poliittista katutyötä ei ole. Valtion ja markkinoiden diktatuurissa tällainen maailma toteutuu.

 

Esitteen jakamisessa on kyse demokratiasta mutta ei vain siitä vaan jostakin perustavammastakin ihmisyyden mahdollisuudesta.

 

Kun jaamme kadulla vaaliesitteitä, elämme tasa-arvoisen yhteisön toivon maailmassa. Jokainen kontakti luo yhteyden ihmiseen, jonka kanssa jaamme elämää ja jonka ääni on yhtä painava ja arvokas kun kaikkien muiden.

 

En sano että kaikki kohtaamiset ovat myönteisiä. Mukana on koko ihmiselämän kirjo: ujous, uteliaisuus, jälleennäkemisen riemu, viha, välinpitämättömyys, innostus, pelko, ahdistus, ilo.

 

Tämä väsynyt virkamies, tuo kiireinen opettaja, tämä työtön taiteilija ja eläkkeellä päässyt postinkantaja, he ovat kaikki ihmisiä ja heidän kanssaan jaan tässä, tänään, täällä Helsingissä ja Suomessa ja EU:ssa kansalaisuutta. Jaan siksi heidän kanssaan äärettömiä mahdollisuuksia ja ääretöntä vastuuta maailman tulevaisuudesta.

 

Minun katseeni itseeni, siihen mistä olen tulossa ja minne menen – minne voin mennä – elää heidän sanoistaan ja katseistaan. Minä elän heissä. He kantavat minua ja minä heitä. Me kannamme maailmaa, joka matkaa ilmastokriisin, autoritaarisen kapitalismin ja suurten muutosten aikakaudella kohti tuntematonta kärsimystä ja iloa.

 

 

Helsingissä 21.5.2014

 

Thomas Wallgren