Numero
äänestä numerolla
485

Thomas Wallgren

Ei kategoriaa

Esittäytymispuhe SDP:n puoluekokouksessa

 SDP:n puoluekokous
Joensuu 28.5.2010
Varapuheenjohtajaehdokkaan esittäytymispuhe  

Arvoisa puheenjohtaja,

Toverit

Kamrater.

Hyvät ihmiset,

 

Ihmettelette ehkä mitä tämä kalju aktivisti-filosofi, joka kaiken lisäksi on HIFK:n kannattaja, täällä tekee. Sen yritän kertoa teille.

 

Meillä kaikilla on varmasti monia syitä osallistua politiikkaan. Osa niistä voi olla salaisia jopa itsellemme. Mutta sen luulen tietäväni, että minulla on ollut 10-vuotiaasta saakka aivan valtava tarve saada elää maailmassa jossa kukaan ei näe nälkää eikä elä puutteessa. Tämä tarve on hallinnut maailmaani enemmän kuin ehkä on ihan normaalia ja se on määritellyt elämäni valintoja.

 

Tieni – himoni parantaa maailmaa – on vienyt minut Koijärveltä ja nuoruuteni kehitysmaa- ja vaihtoehtoliikkeistä tänne SDP:hen ja Joensuuhun, elämäni ensimmäiseen puoluekokoukseen.

 

Olen ylpeä siitä, että saan olla täällä kanssanne.

 

Elämässäni on tällä hetkellä kolme tärkeää asiaa.

 

Ensimmäinen on perhe-elämä ja ystävät. Toinen on työ. Olen työkseni yliopisto-opettaja ja -tutkija. Filosofina saan ihmetellä maailmaa, sitä minkälainen se on ja miksi se on sellainen kuin se on.

 

Elämäni kolmas tärkeä asia on kansalaisuus. Kansalaisena minun ei tarvitse vain ihmetellä maailmaa vaan saan myös olla mukana muuttamassa sitä paremmaksi.

 

Hyvät ihmiset,

 

Viime vuosisadan ihmeellinen poliittinen saavutus oli Pohjoismaisen hyvinvointimallin toteuttaminen. Sosialidemokraateilla ja ammattiyhdistysliikkeellä on edelleen korvaamaton merkitys hyvinvointivaltion kehittämisessä. Siinä työssä olen lattiatasolla, Helsingin kaupunginvaltuuston demari-ryhmän varapuheenjohtajana, mukana.

 

Tässä haluan kuitenkin nostaa katseen kauemmaksi, SDP:n muihin ja uudempiin tehtäviin.

 

Seuraava ajatus on teille varmastikin tuttu. Sanotaan, että sosialidemokraattien tehtävä 2000-luvulla on tehdä globaalisti sama minkä teimme Pohjoismaissa viime vuosidadalla. Silloin kesytimme kapitalismin täällä kotona. Ny teemme saman maailmanlaajuisesti.

 

Tämä ajatus on tuttu ja turvallinen, mutta se ei riitä. Näin helppoa politiikka ei alkaneella vuosisadalla ole. Haasteenamme ei ole vain kapitalismin kriisi ja ilmastonmuutos. Haasteena on syvällisempi modernin sivilisaation kriisi.

 

Esitän harkittavaksi, että SDP menestyy sitä paremmin tämän uuden ja kummallisen  vuosisadan politiikassa mitä paremmin se suoriutuu viidestä tehtävästä.

 

Ensinnäkin meidän on pidettävä kiinni eettisistä juuristamme. Menestyvä kansanliike saa arvostusta ja kannatusta jokapäiväisistä teoistaan. Rehellisyys, vastuullisuus ja valmius oppia uutta niiltäkin, joiden kanssa olemme eri mieltä, vaativat meiltä joka päivä työtä. Mitä paremmin voimme tukea toisiamme poliittisen työmme etiikan syventämisessä, sitä enemmän me myös kasvamme ihmisinä poliittisen toiminnan kautta.

 

Meidän toinen tehtävämme on syventyä demokratialiikkeenä.  SDP:n tulee olla Suomen puolueista se, joka voimakkaimmin edistää suoraa demokratiaa, kansalaisaloitteita ja kansanäänestyksiä.

 

Kolmas tehtävämme om uudistuminen työn puolueena. SDP:ta on viime vuosina moitittu siitä, ettei se ole pystynyt vastaamaan työelämän rakenteellisiin muutoksiin. Kriitikkomme ratkaisuesitykset eivät useinkaan ole tyydyttäviä mutta heidän esiinnoistamansa huolet ovat todellisia. Meidän on oltava mukana luomassa uusia järjestelmiä, joissa työtä ja työtuloja voidaan entistä joustavammin vaihtaa vapaaehtoiseen vapaa-aikaan.

 

Neljäs tehtävämme on globalisaatiopolitiikan uudistaminen. Tässä olennaista on keinovalikoiman monipuolistaminen. Globaalin talousjärjestelmän poliittista säätelyä pitää toki vahvistaa. Pankkien ja esimerkiksi energiayhtiöiden sosialisointi on monesti paikallaan. Mutta tarvitsemme muutakin. Vapautuminen yltiökapitalismista edellyttää riippumattomuuden, itsehallinnon, edistämistä kaikilla tasoilla. Jokainen meistä on sitä vapaampi, mitä vähemmän se mitä pidämme itsellemme tärkeänä sitoo meitä tuhoisaan tuotantoon ja kulutukseen.

 

Viidennen ja viimeisen tehtävämme kuvasin jo aiemmin. Se on pohjoismainen malli: sen puolustaminen ja syventäminen.

 

Bästa kamrater, hyvät ystävät:

 

Lopuksi haluan sanoa vielä tämän:

 

On sietämätöntä että Suomessa on köyhyyttä ja että maailmassa tuhat miljoonaa ihmistä elää puutteessa. Tilanne on vaikea eikä helppoja ratkaisuja ole. Mutta meillä on lupa tehdä työtä sen puolesta, että me SDP:ssä, yhdessä muiden kanssa, voimme edelleen olla mukana vastaamassa ihmisen arvon mukaisella tavalla aikamme huutoon.

 

Thomas Wallgren